Turvejärven seilarit

Sumuinen aamu kietoi meidät verhoonsa auton kääntyessä viisikaistaiselle moottoritielle. Pellot peittyivät sumuun ja ikkunaan pystyi kirjoittamaan. Sumu verhosi meidät myös unten maille, sillä keskiviikon päivän reitti vei meidät kauemmaksi Arnhemista.

Saavuimme Ottenhome- nimiseen yritykseen. Nautiskelimme erikoiskahvit ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme valitsemaan sopivat purjeveneet meille satamasta.

Purjeveneet olivat pieniä. Hyvin erilaisia, kuin missä olimme olleet syksyllä Turun saaristossa. Nämä olivat perinteisiä, joita olin itsekin nähnyt seilaavan vesillä.

Meillä oli käytössä 2 purjevenettä, joihin jakaannuimme mökkikunnittain. Hollantilainen opettaja ja yksi toisen vuoden opiskelija olivat myös mukana ja menivät toinen toiseen veneeseen ja toinen toiseen. Opiskelija tuli meidän veneeseen. Hänen vapaa-aikansa harrastuksiin kuului myös purjehdus, joten hän tiesi purjehduksesta paljon.

Vesi, missä purjehdimme oli erilainen kuin normaali. Se oli aikoinaan ollut turvesuo, josta ajan kuluessa oli otettu turve pois ja tehty järvi.

 

Meillä ei ollut varsinaisia suunnitelmia purjehduksessa, vaan saimme itse toivoa, missä purjehdimme ja mitä teemme. Tarkoitus oli ottaa rennosti, nauttia päivästä ja oppia siinä sivussa purjehduksesta.

Jokainen meistä sai ohjata venettä, sekä kiskoa köysistä, jotta purje menisi oikein suhteessa tuuleen.

Samalla järvellä oli myös tuona päivänä poliisien purjehdus - kilpailut. Järvellä oli kymmeniä samanlaisia purjeveneitä, mitkä seilasivat numeroitujen poimujen välistä. Oli outoa, että näimme tuomari poliisiveneitä, eikä kukaan reagoinut mitenkään. Tervehdimme vain heitä ja purjehdimme ohi. Olisimme kuulema voineet tehdä, mitä tahansa purjeissa, eikä polisiit voisi sanoa mitään, koska olimme vesillä. 

Purjehduksen puolivälissä menimme pieneen saareen lounastauolle. Siellä oli tosi paljon sorsia. Toiset näyttivät samalta kuin Suomessa, mutta osa oli jotain eri lajia, mitä meillä ei ole. Syödessämme eväitämme kiinnostuivat sorsat erityisen paljon banaaninkuoristamme. Heittelimme niille banaaninkuoria, joita sorsat todella söivät. Laura alkoi opettaa myös temppuja niille kuorien avulla, ja ne tottelivat. Sorsat pitivät niin paljon banaanin kuorista, että suorastaan tappelivat niistä.

 Lounastauon jälkeen sää lämpeni paljon. Opetimme Hollantilaiselle opiskelijalle Suomea ja vietimme hauskaa aikaa. Laura otti veneen nokassa aurinkoa, ja jokainen opetteli ohjaamaan venettä oikein. Se oli yllättävän helppoa, kun ymmärsi, miten homma toimii. Pian kello liikkui iltapäivän puolelle ja paluumatkamme alkoi. Päivä oli ollut erilainen ja rentouttava.