lauantai 23. toukokuuta 2015

Pisan kivisillä poluilla

Tuuli ja myrskysi joka toinen päivä keväällä. Säätiedote oli kerrankin luvannut tälle lauantaille parempaa keliä, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Onneksi metsän siimeksissä ei tuuli ja pieni tihkusade tuntunut.

Emme olleet pitkään aikaan nähneet kaverini kanssa toisiamme, ja molempien urheilutaustojen vuoksi on tapanamme tavata erilaisissa liikunta-aktiviteeteissa. Tälla kertaa päätimme lähteä tutustumaan Pisan uuteen torniin. Olin käynyt pienenä montakin kertaa Pisalla, mutta nyt viime kerrasta oli jo tullut vuosia väliin.


Reitin alku tuotti meille yllätttävän paljon hankaluuksia, sillä emme meinanneet löytää oikeaa risteystä. Menimme parikin kertaa harhaan, sillä alueella oli paljon myös paljon moottorikelkkareittejä, jotka sekoittivat meitä. Onneksi kolmannella kerralla kulkiessamme samaa reittiä taaksepäin huomasimme pienen kyltin sivuun, joka neuvoi oikealle reitille.



Reitti oli yllättävän kiva ja vaihteleva. Paljon oli nousuja, kivikoita, sekä metsikköä. Välillä puiden raoista pilkotteli maisemat järville ja kaukaisuuksiin. Ja löytyihän matkalta myös kuuluisa pirunluola, Pisan uusi torni, sekä Pähkinäsaaren rauhan merkit. Ainoa huono puoli oli reitillä se, ettei missään ollut nuotiopaikkaa. Pisan reitti on tunnettu, mutta itselle ainakin olisi tärkeää pitää nuotionhehkuva tauko jossakin vaiheessa reittiä.