lauantai 8. elokuuta 2015

Muuruveden melojat

Kesän saapuessa vasta sen loppupuolella tänne, lähdimme nuorten porukalla melontaretkelle Muuruvedelle. Minua on jo vuosia kiehtonut melominen. Nuorena tyttösenä haaveilin jo melontaretkistä koskissa, kuohuissa ja joissa. Totuus oli haavetta karumpi, sillä melominen on mielestäni yllättävän haastavaa. Vaikka koulussammekin on opetettu useamman kerran melontaa, meinaa taidot ja tiedot unohtua hyvin nopeasti. Siksi minusta tuntuikin epäuskoiselle, kun kuulin minua kutsuttavan "ammattilaiseksi" opiskelujeni tähden.


Meloimme reilu kaksi tuntia Muuruveden koskella, sekä järvellä. Koski oli yli kaksi kilometriä pitkä, jossa oli hyvin paljon puita ja esteitä selvitettävänä. Se oli hurjan jännittävää ja kivaa! Ei ollenkaan pientä hölläilyä, jossakin tyynellä vedellä.


Meloimme pareittain tuttavamme inkkarikanooteilla. Kerran kanoottimme upposi, jolloin kastuin vyötärölle asti. Onneksi vesi oli ihanan lämmintä, joten se ei edes haitannut meitä. Reitilä oli myös kolme suurta puuestettä, jolloin jouduimme kantamaan maata pitkin kanootin esteitten ylitse. Loppumatkan meloimme järvellä kohti kaunista mökki nuotiopaikkaamme.

Melonta reissu oli minulle uusi kokemus. Noin isolla koskijoessa en ole aiemmin ollut, ja nyt pääsi oikeasti tekemään töitä. Kuvia ei valitettavasti itse koskesta tullut, sillä jätimme puhelimet ja kännykät reissulta pois (onneksi, sillä kastuimme). Perillä intouduimme kuitenkin lähtemään illalla uudestaan melomaan järvelle, josta nämä muutamat kuvat ovat.