Meidän oli tarkoitus patikoida alunperin tuttuakin tutummassa Älänteellä. S
en lainehtiessa vettä ja meidän omistaessa jalassamme vain lenkkarti, päätimme mennä muutaman kilometrin päähän Huuhkajan kierrokselle.
En muista, olisinko vanhempieni kanssa käynyt aiemmin Huuhkajan kierroksella. Aiemmat kertani olivat liittyneet ystäväni kansa patikointiin, sekä talvella meidän tekemään talkoopäivään luokkamme kanssa. Olimme silloin olleet harjoittelemassa Metsähallituksen töissä Huuhkajan ympäristössä. Taivaalta tuli vettä ja räntää, jalat upottivat puolisääreen lumessa. Kosteissä ja märissä olosuhteissa harrastimme aarteenetsintää kaltevilla rinteillä, kun vedimme sahattuja oksia ja risuja pois kerätin niitä suureen kokkoon. Alkujaan se ei kuulostanut motivoivalle puuhalle, mutta työhön ryhtyessä ja tarttuessa se imaisi mukaansa. Aika oli kulunut nopeasti ja saimme hurjalla vauhdilla selvitetyksi kolme palstaa!
Tällä kertaa patikoimme vain perus huuhkajan lenkin. Yritin vilkuilla ja etsiä metsäraivuu- kohteitamme löytämättä niitä.
Laavulla kokeilin uudenlaista "metsäpikaruokaa". Olimme koulun kanssa, sekä vapaa-ajallani tehnyt useammin hampurilaisia nuotiolla, mutta nyt kokeilin samaa Kalahampurilais- versiona. Lämmitin erikseen sämpylän puolikkaat, sekä kalapihvit. Kokosin sen jälkeen hampurilaisen, lisäten sen väliin juustoviipaleen, sekä tomaattisiivuja. Ja se oli hyvää! Ylleensä en pidä tuollaisista einespihveistä, mutta tällä kertaa sellainen meni metsässä...
Reissu oli tavanomaisen virkistävä. Paluumatkalle hämmästelimme myrskyn tuhoja, joita emme olleet aiemmin nähneet.
