Parkalaiset Pargassa patikoimassa

Heti ammattitodistukseni ja siitä seuraavien juhlien jälkeen, pakkasimme matkalaukkumme ja lähdimme siskoni ja äitini kanssa aurinkoiseen Kreikan Pargaan. Matkakohteemme oli ensimmäinen "rantalomakohde", jossa kuitenkin etusijalla oli luonto ja rauhallisuus. Eräihmisenä, en voisi viihtyä kaupungeissa montaa päivää, joten tällaiset pikkukaupungit ja paikat sopivat minulle oikein hyvin.

Lomaohjelmaamme kuului luonnollisesti myös retkeilyä ja luontoaktiviteettejä. Perinteinen patikointi saikin tuolla reissulla jälleen kerran uudet ulottuvuudet, sillä uusi seutu tarjosi omat haasteensa ja nautinnot meille.

Ensimmäinen patikkareissumme kohdistui 7km reittiin Pargasta-Linchos rannalle. Olimme saaneet suomalaiselta oppaalta pelkistetyn kartan, jonka avulla lähdimme tuota kaunista reittiä kulkemaan. Reissun aikana sain muistutuksen monesta tutusta asiasta, jotka nyt käytännössä koin:
1. Maasto vaikuttaa hurjan paljon siihen, kuinka rankka ja kuinka pitkä todellinen patikointi on.
2. Hellesäässä patikointi ei ole sama asia, kuin patikoida Suomen viileässä säässä keskellä korpimetsää.

Sen myös opimme, ettei oppaiden lausumat kilometrimäärät pitäneet paikkaansa tai sitten harhailimme sen verran myös omia reittejä, että kilometrejä kertyi huomaamatta laskureihimme. 

Reitti oli yli puolet matkasta pelkkää nousua ylöspäin. Nousimme n. 600metrin korkeuteen merenpinnasta, joka takasi upeat maisemat. Alkumatkan osuus kulki perinteisempää kinttupolkua pitkin, mutta sen jälkeen polku muuttui pieneksi paikalliseksi "metsätieksi". Lähes koko matkan ajan reittimme johti kauniin ja eksoottisen oliivilehdon läpi. Aivan loppumatkasta saimme myös nähdä oikean palmun keskellä muuta kasvillisuutta. 

 Eksoottiseksi reitti muodostui myös paikan historian kautta. Vaikka Pargassa on vain n. 22 000 asukasta, on siellä jopa 24 ortodoksista pientä kirkkoa. Nämä kirkot ovat hyvin huomaamattomia ja pieniä ja niitä on ripoteltu hyvinkin erikoisiin kohteisiin. Tälläkin patikointireitillä oli 2 pientä kirkkoa, joista toinen oli avonainen turisteille. Pienten kirkkojen sisäpuolella on vain pieni ikonostaasi ja kynttilöitä. Silti noissa pienissä kirkoissa vietetään useinkin häitä ja erikoistilaisuuksia, ja muutamissa järjestetään säännöllistä Jumalanpalvelus toimintaa.

Erikoisin kirkko, missä me vierailimme reissumme aikana, oli Pyhän Marian kirkko, joka oli pienellä saarella Pargan rannan lähettyvillä. Tuonne saarelle uimme kaksikin kertaa ja saimme hämmästellä keskellä saarta olevaa kirkkoa.

Patikoiminen Pargan helteessä oli palkitsevaa ja erilaista. Veden juonnista, aurinkorasvan käytöstä ja päänsuojaamisesta huolehtiminen sai aivan uuden merkityksen paahteessa. Normaalisti olen hyvin huoleton suojautumaan auringolta, siksikin etten pala herkästi. 

Sup-lautailua

Viimeisellä kouluviikolla vietimme yhden rennon (aivan kuin näitä rentoja päiviä ei olisi aiemmin ollut) ja mukavan päivän uuden aktiviteetin parissa. Samalla tämä oli meidän luokkamme viimeinen yhteinen päivä ennen valmistujaisjuhlaamme.

Opettajamme oli hankkinut meille Kuopion Matkustajasatamaan kahden tunnin Sup-lautailut, joista tunnin aikana saimme opetusta uuteen lajiin, ja seuraavan tunnin saimme mennä laudoilla vapaasti. Kaikille meille laji oli täysin uusi ja kiehtova, sillä ainakin itse olin paljon lukenut ihmisten kokemuksia blogeista ja tuttavilta. Nyt pääsin itse kokemaan, mikä on tämä uusi trendi laji.

Yllätyin positiivisesti siitä, miten helppoa lautailu oli. Sen tekniikka muistutti paljon melomista, jolloin kaivoin vain muistivarastosta aiemmin oppimamme melomisesta ja sovelsin sitä laudan kanssa menemiseen. Opimme nopeasti perustekniikat, jolloin laudalla pystyi menemään sutkot helposti.

Aallonmurtajien toiselle puolelle mentäessä huomasin lautailun haasteet. Aallokossa ja tuulessa lautailu ei ollut enää helppoa ja vakaata, mitä se tyynellä vedellä oli. Kaatuilin monta kertaa laudan päälle, mutten kylläkään kertaakaan veteen asti, mikä ei olisi minua edes haitannut. Tasapainon hakeminen aallokossa ja eteenpäin meneminen muuttuivat siis haasteelliseksi.

Suppailu oli hauska kokemus. Kauaa sitä ei kylläkään jaksanut tehdä, mutta tuota lajia olisi kiva kokeilla jossain luonnollisemmassa ympäristössä. Näköjään vesiurheilussakaan, en kaipaa kaupungin maisemia ja läheisyyttä ja koen sen väistämättä tylsäksi. Olenkin kuullut, että nykyään jotkut yritykset järjestävät suppailua myös luonnon joissa ja alueilla.

Positiivinen kokemus jäi silti suppailusta, ja varmasti tulen toistekin sitä kokeilemaan!