Issikkavaellus

Tuulen tuivertaessa ja sään enteillessä sadetta saavuimme Rautalammin Sahalan kartanolle, toiselta söpöltä nimeltään "Elämysten ja ystävyyden" - kartanolle. Saimme luokallemme oman ohjaajan, joka tarjosi meille kahvikupposet ja selitti samalla kartanon toimintaa, sekä päivän kulkua. Sahalan kartanolla toimii useampikin toimi, sillä siellä on issikkavellusten lisäksi, Salli - satulatuoli tehdas, sekä erilaisia muita aktiviteetteja asiakkaille.

Olimme jokainen hyvin eri lähtäkohtaisia ratsastajia; toiset olivat ratsastaneet pienestä pitäen, toiset eivät olleet koskeneetkaan aiemmin hevosiin. Tämän vuoksi ohjaaja suositteli meille tasoomme sopivat hevoset, jotka kävimme itse hakemassa pihamaalta.

Minun hevoseni oli sekoittunut jonkun toisen hevosen kanssa. Yrittäessäni satuloida sitä, se vauhkoontui ja muuttui levottomaksi. Yhtäkkiä huomasin, kuinka se levottomuuksissaan hyppelehti ja astui suoraan jalkani päälle- hevoselle oli iskenyt vetopaniikki. Sain jalkaani kylmäpussia, mutta päätin lähteä silti vaellukselle. Vaelluksella jalka säteili aika paljon kipua. Puolessa välissä reissua meillä oli tauko kodalla, missä pidimme ruokatauon. Samalla huomasin jalkani turvonneen golfpallon kokoiseksi ja säteilevän kipua. Menin kuitenkin vaelluksen loppuun asti.

 Minulle on ollut ennakkoluuloja hevosia kohtaan. Jotenkin puhuminen hevostytöistä ja hevosfanituksesta ei ole innostanut yhtään. Se on kuullostanut liian fanaattiselle ja tylsälle. Saadessani kuitenkin oman ratsun kartanolle ja päästessäni tutustumaan siihen ratsastaen, huomasin rakastavani sitä. Ratsastaminen oli huippua! Olen aina rakastanut koneita; mönkkäreitä, moottorikelkkoja, sekä mopoja. Olen rakastanut, kun on päässyt menemään kovaa. Hevosilla pääsimme menemään samanlailla vauhdikkaasti, mutta ne eivät ole koneita vaan eläviä olentoja, joilla on luonteensa. Rakastin sitä, kun oma hevoseni ei ollut kiltein, eikä rauhallisin. Rakastin, kun huomasin sen olevan pieni vikurikko, joka olisi tahtonut mennä kovempaa.

Pääsin ekaa kertaa elämässäni laukkaamaan, ja vauhti siinä yllätti. Reitti meni myös ihanasti poluilla ja pienillä teillä, ja nousimme kahden suuremman mäen päälle. Voiko ihanampaa ja rentouttavampaa olla; luontoa, vauhtia, maisemia, elävä olento ja ystäviä ympärillä.

Päivä oli opettavainen ja rentouttava. Opin paljon hevosista, tölttäämisestä, laukkaamisesta, sekä paikallisesta yrityksestä. Jo yrityksen hienojen ominaisuuksien ja hevosten vuoksi, voisin kuvitella meneväni sinne joskus asiakkaaksi tai työssäoppimaan.