Ensimmäinen koulupäivämme lähti käyntiin hienosti tunnin myöhästymisellä. Hollannin liikenne ja opastus oli hieman erilaista, mitä olimme odottaneet. Olimme lähteneet ajoissa, mutta jouduimme harhailemaan pitkin ja poikien eri teitä. Ajoimme välillä ympyrää ja lopulta menimme kysymään levikkeelle pysähtyneeltä paikalliselta poliisilta ajo-ohjetta koululle.
Koulumme sijaitsi Velpin alueella, Arnhemissa ja oli yksi valtakunnallisista Helicon Opleidingenin kouluista. Koulussa opiskellaan 7 eri alaa ja vastaa suomalaista ammattikoulua. Hollannissa on hyvin erilainen koulusysteemi kuin Suomessa (kerron tarkemmin myöhemmin) ja siellä se on MBO - koulu. Ala, mikä vastaa lähiten meidän luonto-ohjausta, oli Outdoor&Adventure, eli ulkoilu ja seikkailu. Meillä ei ollut varsinaista yhtä luokkaa, kenen kanssa olisimme viettäneet kaikki päivät ja toiminnot, vaan luokat ja ihmiset vaihtuivat joka kerta. Tämä olikin ainoita negatiivisia asioita koko reissulta, sillä olisin halunnut tutustua paremmin Hollantilaisiin nuoriin ja heidän tapoihinsa opiskella ja elää elämää. Tutustuimmekin hollantilaisista parhaiten opettajiin, sillä heidän kanssaan meillä oli eniten ajanviettoa koulupäivien aikana.
Kouluovista astuessamme sisään haistoimme tuoksun. Se tuntui oudolle, sillä Suomessa kaikki yleiset rakennukset tuoksuvat neutraalille, mutta tuolla haistoin selvästi hyvän tuoksun. Koulu oli täynnä kirkkaita ja pirteitä värejä, ja visuaaliseen ilmeeseen oli panostettu. Seinillä näkyi köynnöskuvioita, muotoja oli hyödynnetty katoissa ja luokkatiloisa, ja koko rakennus pursusi viihtyvyyttä ja kauneutta. Rakastuin ensisilmäyksellä paikkaan!
Koulun opettaja huoneessa oli kahviautomaatti, mikä tuli varsin tutuksi meille kolmen viikon ajan. Askeleet ja kahvihammas tuntuivat tietävän joka päivä, mikä on ensiaskeleiden kohde...
Ensimmäisenä koulupäivänä olimme 1 vuosikurssilaisten kanssa, jotka olivat aloittaneet vasta kuukausi sitten opiskelun. Heitä oli parisenkymmentä, ja ikähaarukka oli 16-35 vuotta. Kiertelimme oppilaiden kanssa pihamaalla tunnistaen eri kasveja, puita ja oppien koulun pihamaasta.
Koulun pihapiirissä oli pari mielenkiintoista historiallista kohdetta. Siellä on aikoinaan toiminut Nunnaluostari, josta muistuttaa koulun pihapiirissä oleva entinen luostarirakennus ja hautausmaa. Hautausmaan risteissä ei ollut kenenkään nimiä, eikä vuosilukuja, sillä nunnat syntyivat nimettöminä ja kuolivat nimettöminä. Kertomus kuulosti rajulta ja veti hiljaiseksi. Kuinka pienenä ihmistä on pidetty, ettei hänelle annettu identiteetistä muistuttavaa nimeä?
Koulun pihapiiri muistutti kaunista puutarhaa. Siellä kiemurteli jokia, kasvoi suuria lehtipuita ja vanhoja pajupuita, joita kutsuimme pocahontas puiksi. Joku puu, jonka nimeä he eivät tienneet englanniksi, oli niin pehmeä kuorista, että sitä vasten pystyi nyrkkeilemään ja hakkaamaan. Se oli hauskaa!
Koulun pihapiirissa kasvoi myös kastanja- ja hasselpähkinäpuita. Oppilaat keräsivät niitä vain maasta ja söivät ja opettivat meitäkin. Ja ne todella maistuivat pähkinöille! Söin myös jonkun kastanjassa olevan toukan.
Koulun pyöräkatoksessa kasvoi viinirypäleitä. Se oli todella hurjaa ja ihmeellistä. Oppilaat kiipeilivät hakemaan niitä, ja osan ylti ottaa pylväiden reunoiltakin. En ole eläissäni syönyt niin hyvänmakuisia viinirypäleitä! Ne olivat hurjan makeita. 
Ensimmäisenä koulupäivänä tuli opittua paljon koulun paikoista, sekä kasveista ja puista, mitä koulun pihalla kasvoi. Söin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tuoreeltaan viinirypäleitä, kastanjan siemeniä ja hasselpähkinöitä, sekä hollantilaisen toukan (suomalaiset ovat jo tuttuja).
Päivä oli vauhdikas ja mielenkiintoinen, ja ihastuin täysin kouluun. Tästä päivästä oli mahtava jatkaa alkavaa opintoviikkojamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti