Hollannin Kansallispuisto

Vierailimme Hollannin Arnhemin kansallispuistossa useampaan kertaan. Hollannissa jokamiehen oikeudet ovat ihan eri luokkaa kuin Suomessa, ja siellä kansallispuistoissa käyminenkin maksaa lähemmäs kymmentä euroa. Se tuntui hurjalle, ja sai arvostamaan enemmän Suomen oikeuksiamme. Täällä saan mennä niin usein kuin haluan metsään, eikä minulta peritä senttiäkään maksua.

Kolmantena hollannin reissun päivänä lähdimme tutustumaan kahden opettajan johdolla Hollantilaiseen Hooge Veluve kansallispuistoon. Kansallispuiston portilla valitsimme jokainen hieman jopo- mallia muistuttavat polkupyörät, joilla lähdimme matkaan. Tuolla ei kansallispuistoissa yleensä kävellä, vaan pyöräillään. Kansallispuiston läpi kulkee metrin levyinen asfaltoitu pyöräilyreitti, jota pitkin pääsee koko kansallispuiston läpi. Toki puiston reunoilla kulki myös polkuja, mutta vähemmälti. Vaikka tyyli oli erilainen oli minusta se toimiva. Pyöräillessä näkee hyvin maisemia ja pääsee nopeasti paikasta toiseen. Pyöräillessä pystyy myös pysähtymään, minne vain, jolloin voi jalan tutkia tiettyjä paikkoja tarkemmin jos tahtoo.

Kansallispuisto oli huikea! Se oli niin erilainen kuin Suomessa, mutta rakastuin siihen kovin. Maisemat muistuttivat välillä heinikkoaavikoillaan Afrikkaa. Tunsin olevani Afrikan savannilla. Kuvittelin mielessäni heinikosta nousevat leijonat, sarvikuonot ja kirahvit. Myös huippu oppaamme samastui puheisiini ja ymmärsi täysin, miksi maisemat toivat mieleeni Afrikan - luonto on kuulema tuolla erikoinen Hollanninkin mittapuulla.


 Kansallispuisto on myös tunnettu kauriistaan ja saksanhirvistään. Alueella olikin useita kauriiden katselu koppeja, joissa järjestetään myös mielenkiintoisia yötarkkailu hetkiä. Meidän pyöräilyreissun iltapäivänäkin vastaamme tuli kymmeniä ihmisiä ja autoilijoita, jotka tulivat vartta vasten katselemaan ainoastaan kauriiden ruokailuhetkiä. Näimme paljon varoistuskylttejä kauriista, sekä kylttejä katselupaikoista. Mekin näimme vilauksen kaukana seisovasta saksanhirvestä!

Toisinaan maisemat olivat reheväpuisten puiden keskellä olevaa puistoa. Puut olivat suuria, runsaita, kauniita ja reheviä. Aluskasvillisuutta ei taasen ollut kamalasti. Tuo kansallispuisto oli niin erilainen kuin mikään Suomen kansallispuisto!

Tutustuimme toisen kerran kansallispuistoon keskellä reissuamme kilpailujen yhteydessä. Olin koko kesän haaveillut juoksevani puolimaratonin, sillä edellisen kerran olin juossut sen 13- vuotiaana Yömaratonilla. Viime kesän yömaratonin lähestyessä sairastuin kuitenkin pariksi viikoksi, joten haaveet puolikkaasta saivat toistaiseksi jäädä. Unelmani toteutui kuitenkin sattumalta Hollannissa. Kansallispuistossa järjestetiin suuri juoksutapahtuma, jossa matkoja oli viidestä kilometristä maratoniin. Muutamat matkat olivat maastojuoksuja, ja loput perinteisiä pyöräilyasfaltilla juostavia. Minä ja kolmasluokkalainen Samuli innostuimme ideasta juosta puolikas tuolla ja teimme sen! Oli mahtavaa juosta kansallispuiston maisemissa kaverin kanssa rupatellen. Aika meni siivillä, ja jaloissa riitti virtaa.

Kilpailun jälkeen kokeilin urheilupaikalla ollutta vesipalloa. Muut kokeilijat olivat lapsia, mutta lapsenmielisenä minäkin menin. Uskomattoman vaikeaa se oli, mutta ihan hauskaa.