torstai 23. heinäkuuta 2015

Iisalmen Soidinvuorella

Kesän yksi mieluisimmista retkistä oli ystäväni Lauran kanssa tehty pikkuinen vaellus. Keväällä kerkesin jo harmitella tämän kesän vaellusten jäävän kokonaan sivuun, sillä olen tällä hetkellä liikuntarajoitteissa. Mutta onneksi vaeltamista ja retkeilyä voi tehdä myös pienessä mittakaavassa saaden samat riemut ja nautinnot luonnosta!




Halusimme lähteä tällä kertaa aivan uuteen paikkaan. Etsimme retkikartta - sivulta lähialueen kohteita. Löysimme todella paljon sellaisia, missä emme olleet koskaan retkeilleet! Kriteeristökin oli nyt eri, sillä aiemmin olemme haalineet mahdollisimman pitkiä, mutta nyt meidän piti mennä lyhyelle. Kiinnostavimmaksi kohteeksi meille valikoitui Iisalmessa oleva Soidinvuori.




Soidinvuori oli parikymmentä kilometriä Iisalmesta Sonkajärvelle päin. Itse autolla ajaminen sinne oli jo elämys ja hauskaa, sillä ystävän kanssa jaettu matka kauniissa maalaismaisemissa tuntui seikkailulle. Soidinvuorelle ei ollu minkäänlaisia opastuksia, eikä kylttejä, mutta onneksi navigaattori neuvoi meidät oikealle tielle. Itse patikointi paikka näkyi tienvierestä hyvin.




Meille sattui loistava keli! Aurinko paistoi sopivasti ja t- paitasillaan tuntui sopivalle. Ainoastaan miljoonat itikat häiritsivät pysähtyessä ja ensimmäistä kertaa ne pistivätkin itseäni tänä kesänä. Reitti oli yhteensä 7km pitkä, jonka varrella oli useita kauniita näköala penkkejä, sekä jyrkkiä nousuja. Reitti oli muutenkin hyvin vaihteleva. Välillä mentiin lehtomaisessa heinikossa, toisinaan kopisteltiin pitkospuita pitkin suonpoikki ja hetken kuluttua kolusimme jo jyrkkiä mäkiä ylös ihailemaan savolaista maisemaa (joka etäästi toi mieleeni Lapin karut olot).  Reitillä oli myös yhteensä 3 lähdettä. Kaksi niistä kävimmekin tarkastamassa, joista toinen oli huippu hyvä, ja toinen jo rehevöitynyt lätäkkö.

Reitiltä löytyi kota puolesta välistä, jossa yövyimme, tulomatkalta laavu.





Kota sijaitsi kauniilla mäen rinteellä, jonka alapuolella oli pieni lampi. Ainoa häiritsevä asia kodan paikassa oli sen läheisyys autotielle. Tuntui uskomattomalle, kun näimme puhelinpylväät, sekä autoja kauempana. Kodan piiristä löytyi myös kaikki tarvittavat mukavuudet: huussi, halkovaja, sekä hyvä nuotiopaikka. 

Kokeilimme myös tällä reissulla uusia ruokia nuotiolla. Illalla paistoimme porkkanasämpylöitä, jotka näyttivät kylläkin paistettuna aivan lihapullille :D mutta ulkonäöstä huolimatta ne onnistuivt hyvin!



Porkkanalastuja
Oliiviöljyä
vettä
Suolaa

1. Tee kotona tiiviiseen pussiin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja pakkaa erikseen mukaan vesi ja öljy.
2. Reissussa lisää reilusti vettä taikinaan, sekä öljy. Vaivaa ja puristele taikina pussia ja anna sen turvota hetki (me annoimme n. 0,5h)
3. Voitele paistinpannu. Pyörittele taikinasta sämpylöitä. Peitä sämpylät kattilankannella.
4. Kääntele sämpylöitä ja anna ruskistua tasaisesti joka puolelta!

Aamupalaksi valmistimme meille monipuolisen munakkaan, sekä lounaaksi kokeilimme kasvispastaa. Kaikki jutut onnistuivat kerrankin, paitsi pasta maistui oudolle sekoitettuani soijarouheen ja kahvipurun toisiinsa, jolloin pastassa maistoi kitkerä pikakahvi :D
Unohdimme myös koko vaellusta yhden tärkeimmistä elintarvikkeista: suolan. Kumpikaan ei ollut muistanut sopia sen tuomista retkelle, vaan oletimme toisen sen ottaneen. Näin ollen kaikki ruoka oli suolatonta, joka heikensi hieman niiden makuja.

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja virkistävä. Oli ihana huomata, miten tällainen pienikin retkeily sai aikaan niin paljon hyvää. Luonto on ihmeellinen. Luonto on virvoittava. Luonnosta saa parhaat eväät elämään.





sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ensimmäiset varvas kelit

Sunnuntai aamun rauha ja hehkuva auringonpaiste. Voiko olla osuvampaa kutsua patikointiretkeä metsäkirkoksi?

Pakkasimme reppumme ja lähdimme isämme kanssa päivä patikkaretkelle tutulle Volokinpolulle. Vaikka koko kevään ja alkukesän ajan ovat säät olleet huonot, sattui tälle päivälle ihanan kesäinen keli. Ainakin patikka ajalle. Sää on suosinut huonosti koko vuoden ajan meitä. Viimekin kerralla patikoimme vesisateessa ja talvi meni monet kerrat loskassa tarpoen.


Tuntui miellyttävälle tuntea auringon lämpö selässä, kuunnella sisiliskojen suhahduksia, sekä käen kilpakukuntaa isän kanssa. Lakka kukki kauniisti suon laidassa, enkä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota sen kauniisiin kukkiin - nehän muistuttavat hieman mansikan kukkia!


Pidimme lounaseväs tauon Jussintuvalla. Söin varmasti parhaimman lounasleivän ikinä - ruisleivän sisältä löytyi graavilohta, kananmunaa, juustoa, sekä tomaattia. Folioon käärittynä ja nuotiossa paistettuna makuelämys muistutti lämminsavulohta.

Tulomatkalla ihmettelimme Geogätköille meneviä polkuja. Vaikken ole ohjelmaan tutustunut juuri ollenkaan, näimme silti selviä kätköjä. Voihan sitä näinkin päin harrastaa - etsiä ensin kätköt, ja vasta sitten koordinaatit.