Partioporukalla Hirvisuolla

Tänä syksynä minulla tuli vahingossa "Hirvisuo"- viikko. Olin viikon sisällä 3 kertaa Hirvisuolla, ja joka kerta jollakin tavalla vastuullinen opas. Kukaan muu ei missään porukassa ollut aiemmin käynyt Hirvisuolla, joten olin ainoa joka tiesi ja tunsi paikan. Tämän johdosta pyrinkin mainostamaan paikkaa, sillä harva tietää sen, vaikka alue onkin kaunis, hyvin hoidettu ja lähellä meitä.

Hirvisuo kuuluu Varpaisjärveen, eli nykyiseen Lapinlahteen. Se kuuluu Natura 2000- alueeseen, jossa pyritään suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Aluetta hoitaa Lukkarilankyläyhdistys täysin vapaaehtoisin voimin. Pienen rahoituksen yhdistys on saanut Ylä- Savon veturilta. Itselle Hirvisuo on tuttu jo melkein 10 vuoden ajan. Aikoinaan tätini vinkkasi paikasta perheelleni, sillä asuimme lähellä paikkaa. Siitä lähtien siellä on tullut oltua monia kertoa vuodessa, niin patikoiden, marjastaen, suokävellen, hiihtäen kuin kerran aiemmin yöpyen. Viime syksynä alueella tuli myös liikuttua täysin pimeässä, joten tutuksi on alue ja reittien uudistuksetkin tulleet. Alueelta löytyy 1 laavu, sekä toinen laavu hiihtolatureitiltä, sekä upea Oskarin Kota.

Ensimmäisen kerran tänä syksynä menin Hirvisuolle Seurakunnan partiohenkisen Royal Ranger - porukalla. Meninne pää parkkipaikalle, jossa pidettiin alkuhartaus ja ohjakset annettiin minulle. Lähdin johdattamaan rauhalliseen tahtin porukkaa eteenpäin puhellen takanakulkeville ohjaajille ja lapsosille. Oli jännä olo ohjata, sillä tunsin ryhmän, mutta olin ensimmäistä kertaa johtamassa sitä. Uusi asema tuo aina uudet kuviot.

Kävelimme koko lenkin, jonka varrella järjestimme pientä ohjelmaa lapsille. Hirvisuon laavulla pidimme ensimmäisen pysähdyksen, jossa söimme lounaan nuotiolla. Lapset paistoivat makkaraa ja leipää, ja me aikuiset nautiskelimme nokipannukahvia. Ennen tätä, pidimme kuitenkin myös akvititeettia lapsille. Jaoimme heidät kahteen ryhmään, joista toiset menivät miesohjaajan mukaan pelaamaan, ja toiset tulivat kanssani. Keksimme jokaiselle luontonimet, oman etunimen kirjaimella, sekä liikkeen, jolla tervehtiä toisiamme. Tämän jälkeen kerroin lapsille paikan, joka heidän piti etsiä lähiympäristöstä. Esim. Etsi itseäsi suurempi asia, - pienempi, - piilopaikka.
Lapset olivat innokkaita juoksentelemaan ympäristössä ja virtaa olisi riittänyt mennä kauaksikin. Loppuun otimme vielä perinteisen "Tuo minulle"- leikin, jossa lapset etsivät luonnosta asioita, mitkä heidän piti tuoda minulle. Samalla tuli opeteltua luonnon kunnioittamista, sillä yritin opettaa heille sammalien ja jäkälien jättämisestä rauhaan, tai ottamaan korkeintaan hyvin pienen palan sitä maasta.

Matkan aikana toiset ohjaajat esittivät teeren- kuherrusääni visoja, sekä opettivat hirvien suola- kivistä. Nämä toivat mukavaa vaihtelua ja kiinnostavuutta kävelemiseen, sekä opettivat niin lasta kuin aikuista uusista asioista.

Loppumatkasta teimme toisen suuremman aktiviteetin. Olimme ennakkoon sopineet aikuisten kesken roolit. Yhtäkkiä yksi ohjaajistamme "kaatui maahan", jolloin hänen nilkkansa "nyrjähti". Koko porukan kanssa mietimme EA- toimenpiteitä, ja rakensimme ohjaajalle paarit kepeistä ja takeista. Samaan aikaan yksi ohjaajista "pyörtyi" maahan, jolloin opetimme hänen avullaan, kuinka toimia silloin. Upeaa toimintaa kaikilta! Lapset olivat täysillä mukana, keksivät hienosti vastauksia ja aikuisilta löytyi taitavaa heittäytymistä, sekä näyttelijäntaitoja.

Vielä ennen perille pääsyä pidimme kolmannenkin aktiviteetin. Jaoimme lapset kolmeen eri ryhmään, jotka kiersivät kolme eri solmu pistettä. Jokaisessa pisteessä opeteltiin yhdessä erilaisia solmuja. Nämä oli kaikki minullekin uusia, enkä jälkikäteen harmikseni muista niiden nimiä. Hyvää oppimista kaikille.

Viimein pääsimme Oskarin kodalle. Toiset alkoivat valmistaa lohikeittoa porukalle, kun toiset ohjaajat pitivät toiminta aktiviteetteja odottaville. Pisteinä oli;
- Metsägolfi - suuret kepit mailoina ja yksi tennispallo pallona. Tarkoitin lyödä mahdollisimman lähellä keskelle polkua asetettua liinallista keppiä.
- Metsämölkky - haloista "mölkyt", joita heitettiin yhdellä halolla.
- Lusikka - askartelu. - Lapsille annettiin valmiit puulusikat, sekä puutapit, joihin oli naulattu naulat päihin. Yksi trangia oli kuumennettu, jossa puutappia käytiin lämmittämässä, jolloin sillä sai koristella lusikoita. Näppärä, hauska ja hieno askartelu idea yhdeltä ohjaajalta!

Nautiskelimme syksyn lämmössä keittomme. Ihmettelimme Luojan luontoa, ja mukavaa retkipäivää. Jokainen lapsi jaksoi loistavasti koko retken, ja minulle kertyi paljon uutta opittua; aktiviteeteista, lapsiryhmän ohjaamisesta, kuin riista eläimistä. 

Melontaretkiä

Tänä syksynä meillä oli teho-opetusta melonnasta. Vaikka olemme joka vuosi meloneet hieman, ja asiakkaillekin vetäneet pieniä keikkoja, väitän taitoni olevan hyvin olemattomat. Melominen ei ole kaikista luonnollisin liikkumistapa itselleni, enkä siinä järin hyvä ole.

Kertasimme syksyllä yhden päivän aikana kaikki perustekniikat läpi. Osa oli vanhoja tuttuja, joiden muistuttaminen itselle ja lihasmuistille teki hyvää, mutta opettelimme samalla myös monta uutta liikkumismuotoa. Kävimme läpi takaperinmelonnan, sivusuunnassa melonnan, sekä jarrutuksia. Nämä kaikki olivat minulle aivan tuntemattomia! Samalla tuli huomattua, kuinka surkeassa kunnossa käsilihakseni olivat ja uutuudet tuntuivat yllättäen raskaalta minusta.

Tekniikkapäivän jälkeen lähdimme pian kahden päivän päivä melontaretkille. Kummallakin kerralla mukanamme oli aikuisopiskelijoiden LUMO – ryhmä. Ensimmäinen päivä oli todella pitkä ja koetteleva. Olimme yli 6 tuntia melomassa Räimän vesillä. Se on itselleni ennätys. Alue yllätti meidät kaikki – myös opettajat. Alkuun menimme muutaman kilometrin järvenpätkän, jonka jälkeen alkoi urakoinnit. Pienet joet, joista menimme, olivat menettäneet paljon vettä. Jouduimme nostamaan kanootteja ja raahaamaan ne kivikoiden, sekä puunrunkojen ylitse jatkaaksemme eteenpäin. Tämä osa oli vielä helppoja. Seuraavilla joki osuuksilla vesi oli kirjaimellisesti kadonnut, joten kannoimme, vedimme ja raahasimme raskaita kanoottejamme pitkin peltoja, ojia, puunrunkoja, sekä kaikkea muuta kuin vettä pitkin. Monet kerrat emme edes nähneet vettä, ja piti vain uskoa edellä oleviin, että hommassa oli joku järki. Tieto ei nimittäin kulkenut taaksepäin, joten saatoimme peräpäässä vain ihmetellä ja huudella tilanteen tasausta.

Päivä oli todella rankka ja hermoja koetteleva. Olin fyysisesti ja psyykkisesti todella väsynyt päivän jälkeen, ja totesimme porukalle, ettei tällainen reitti sopisi kuin extremeä haaveileville turisteille.

Erikoisen melontaretki päivän jälkeen meillä oli vuorossa toinen melontapäivä. Tällä kertaa se oli täysin päinvastainen kuin edeltävä. Menimme Lammasjoelle Maaningan suuntaan. Joki oli leveä, virtaava ja meni keskellä kauniita metsiä. Se oli fantastinen retki ja reitti! Ihastelimme moneen kertaan paikan kauneutta, sekä helppoutta. Melominen tuntui kevyelle ja helpolle, etenkin edellisen rankan päivän jälkeen. Joessa kulki myös kaunis joutsen perhe, jota seurasimme koko matkan. Välillä ne lähtivät säikähtäen lentoon, mutta tulivat pian uuden mutkan takaa eteemme. En ole koskaan nähnyt joutsenta niin läheltä kuin silloin. Keräsin matkalta joutsenen valkeita sulkiakin. Voi, miten komea lintu se oli!

Päivät olivat todella opettavaisia ja erilaisia. Ne antoivat varmuutta melomiseen, ja uskon osaavani nyt sitä taas hieman paremmin kuin ennen. Aiemmin en pitänyt tekniikan puutoksen takia kovin paljoa melomisesta, mutta näiden päivien jälkeen opin tykkäämään siitä enemmän.