Maastossa ruokailu - näyttö

Kevät ja koulu alkavat lähennellä loppujaan, joka tietää sitä ns. oikeaa opiskelua. Meidän koulumme on ollut lähes yhdeksänkymmentä prosenttisesti käytäntöä, kokemuksia, elämyksiä ja tekemistä, jossa paperityöt, arvosanat ja tenttiminen ovat jääneet vähiin. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana olemme tehneet niitä tasaisin väliajoin.

Vapunaatonaattona koitti päivä, jolloin suoritin yhden suosikki näytöistäni - Maastossa Ruokailemisen eli MaRun. Olin jo koko opiskelujeni ajan suunnitellut eri näyttöjäni aina opiskelujemme ohessa, mutta oikeastaan lähes kaikki suunnitelmani MaRua kohden piti hylätä, saadessani selville minulle annetun asiakasryhmän. Nuorena naisena ja kasvissyöjänä, olin aiemmin pyöritellyt rentoja katuruokia ja kasvisruokia nuotiolla tehtäväksi, mutta tulevat asiakkaani vaatisivat juuripäinvastaista; mahdollisimman hienoa ja lihaista. Kyseessä oli lähes kolmenkymmenen hengen miehinen yritysporukka, jossa edustaisin koko oppilaitosta ja koulua. Ei todellakaan siis mikään helppo ja luonnollinen asetelma minulle.

Täytyy sanoa, että kovan haasteen tämä näyttö minulle aiheutti. Rymä tulisi olemaan todella suuri verrattuna mihin olin tottunut, se olisi vaativa, sekä satuin valitsemaan ruokalajeiksi ruuat, joita en ollut koskaan aiemmin tehnyt nuotiolla (tätä ei sitten mainostettu ennakkoon... ). Yhden ainoan kerran olin testannut grillissä marjapiirakan tekoa, mutta muuten kaikki oli uutta nuotiolla. Kun on kyse vielä hienosta miesporukasta, piti ottaa huomioon, ettei ruuat saaneet olla tyypillistä terveyspiiperrystä. Minä en ole tottunut käyttämään voita tai sokeria leivonnassa lähes ollenkaan, ja nyt minun piti asiakkaiden tähden käyttää niitä. Riskiä oli siis siinäkin, osasinko laittaa niitä tarpeeksi. Jos ei ole tottunut kokkina makeaan, on todella vaikea arvioida, mikä "makeus" on sopivaa siihen tottuneelle.

Suunnittelin näyttöä pitkään, tein parina päivänä koululla esivalmisteluita ja itse näyttö päivään sain apuriksi kaksi luokkakaverina. Onneksi, en millään olisi selviytynyt yksin, runsas kiitos siis heille♥ Mutta vaikka olin mielestäni valmistautunut hyvin, oli itse näyttö päivä kiireinen ja stressaava. Hommaa oli koko ajan, ja välillä menetinkin johtajan hallintani, kun en hahmottanut työjärjestystä. Yllättävä sadesää vaikutti myös töihin.

Koko näytöstä jäi hyvä mieli. Pääasiassa onnistuttiin, eli asiakkaat saivat ruokansa ajallaan ja ruuat onnistuivat ja maistuivat. Kokonaisuutta ja Menua pidin myös onnistuneena, mitä asiakkaat ja arvioijatkin arvostivat. Se merkitsi minulle myös paljon, olivathan ennakkoasetelmat henkilökohtaisesti haastavat. Opin päivästä valtavasti, ja paljon jäi asioita, mitä tekisin toisin. Noin ison kokonaisuuden hallitsemiseen tarvitsisi useita, useita harjoituskertoja ja kokemuksia, jotta se sujuisi kokonaan.

Ps. Jostakin kumman syystä ei kameraan tullut montaakan kuvaa näytöstä... Ei ehkä kiireessä se ykköstoimenpide ollut ;)

Kaikki ruuat ostettiin mahdollisimman luomuna, suomalaisena ja lähellä tuotettuna. Ja joka ikinen ruoka tehtiin nuotiolla, paitsi vaniljakastike ja lohenkastike.

Menu

Alkuruoka

Ohra-perunarieskat

Nokkosyrttivoi

Pääruoka

Folio kasvikset- 

porkkana, kukkakaali, parsakaali, palsternakka

Paistettu kirjolohi

Nokkosperunamuusi

Raejuusto-kermaviili-herne kastike

Jälkiruoka

Kuningatarpiirakka

Vaniljakastike

Kahvi&Tee

Ohrarieskat:

35kpl

12,5 dl Maitoa

2,5 pussi (100g pussi) perunasosejauhetta

1,2 dl  juoksevaa margariinia

0,6 tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl ohrajauhoja

1. Sekoita kylmään maitoon perunasosejauhe. Anna turvota 5 min. 2. Lisää muut aineet, voi sulatettuna. 3. Ota taikinasta pieniä paloja ja taputtele kokkareet jauhotetuin käsin 3 - 4 mm:n paksuisiksi, pyöreiksi rieskoiksi. Voitele muurinpohjapannu ja paista rieskat pannulla.

4. Paista voidellussa muurinpohjapannussa/paistinpannussa. Paista molemminpuolin n. 5min 

 Folio-kasvikset

  Porkkanoita 700g
Parsakaalia 700g
 Kukkakaalia 700g
 Palsternakkaa 700g
2 Sipulia
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä

1. Kuori ja pilko kasvikset ja sipulia. Lajittele kasvikset ja sipuli 30 folionyyttiin. Lorauta öljyä ja mausteet jokaiseen nyyttiin. Paista hiilloksessa, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
 
Kalalle kastike
30 - henkilölle

800g kermaviiliä
800g raejuustoa
500g pakasteherneitä
1 ruohosipuli
2rkl sitruunamehua
2tl mustapippuria

1. Sekoita ainekset keskenään ja pilko ruohosipuli joukkon.

Marjapiirakka:
1kpl - 8-12hkl
 

Pohja:
3dl Grahamjauhoja

1dl vehnäjauhoja

1dl rahkaa

50g pehmeää margariinia

0,5dl hedelmäsokeria
Kardemummaa

Täyte:
 

600g Marjoja

0,5dl perunajauhoja

0,5dl hedelmäsokeria

50g mantelilastuja

1. Sekoita pohjan ainekset tasaiseksi taikinaksi. Painele voidellun foliolle. Paista nuotiolla n. 10min.
2. Sulata marjat ja sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri. Levitä marjaseos piirakkapohjalle. Jatka
paistamista n. 30-35min.

Partiolaisen seurassa

Tänä kevätlukukautena olen ollut tauolla kaikista vapaa-aikani kerhojen vetämisistä ja ohjailuista kiireisen kouluni vuoksi. Vihdoin kuitenkin suurinosa opinnoista on paketoitu pakettiin ja aikaa on taas omille, mukaville vapaa-ajan vietoilleni. Yksi niistä on lastenkerhojen vetäminen, ja niistä seurakunnan partiokerho.

Kevyt laskeutuminen lasten pariin tapahtui viikonloppuna partiolaisten kevätvaelluksella. Olen kuullut vuosien ajan juttuja näistä leireistä, nähnyt upeita kuvia ja kuunnelut hieman kadehtien unohtumattomia retkikertomuksia. Vihdoin oli minun vuoroni päästä mukaan, kylläkin ohjaajan roolissa.

Lähdimme aurinkoisena Mikael Agricolan päivänä autoletkassa Volokinpolulle. Matkan varrella saimme kokea jo jännittäviä hetkiä seuratessamme autojen sitkeää uurastusta täysin mutaisella, sohjoisella ja surkeassa kunnossa olevalla Volokinpolulle johtavalla tiepätkällä. Pääsimme kuitenkin nimeämättömälle risteysalueelle, josta lähdimme rinkkojen, ahkioiden ja lumikenkien kanssa vaeltamaan kohti Jussin tupaa. Välillä kekseliäät partiojohto - miehet rakensivat puista siltoja suurille ojille, jotta pienet partiolaiset, sekä me ohjaajat (joista allekirjoittanut laittoi täysin väärät kengät tälle reissulle kärsien siitä itse märissä sukissa ja kylmissä varpaissa - core-tex pinnan menettäneet vaelluskengät eivät olleet mitenkään paras valinta loskaan.) pääsimme kuivin jaloin jatkamaan matkaa.

Jussintuvalla keittelimme porukoissa trangioissa pussipastaa, kokosimme kaksi puolijoukkuetelttaa ja lapset lähtivät pilkille saamatta sintin sinttiä. Valmistimme sillä välin muutaman ohjaaja- kaverini kanssa lapsille hieman kilpailuja.
1. Lanka poikki- nuotiokilpailu
Pystytimme kaksi puuta n. 30cm päässä toisistaan. Sidoimme puiden väliin kolmelle eri korkeuden lankaa. Näitä pisteitä teimme neljä eli neljälle eri kolmen hengen joukkueelle. Kilpailun alussa jaoimme joukkueille yhden tulitikkuaskin, yhden puukon, sekä yhden kirveen. Joukkueesta yksi jäsen sai kilpailun alettua hakea kolme halkoa puuvarastosta. Tämän jälkeen joukkueiden piti tehdä nuotio, jonka tulen tuli katkaista langat. Ainoastaan joukkueelle jaettuja apuvälineitä sai käyttää. Ensimmäisenä kaikki kolme lankaa polttanut joukkue voitti.

Tämä kilpailu onnistui mielestäni loistavasti! Lapset innostuivat, toimivat hyvin tiimissä, olivat sitkeitä ja kärsivällisiä. Oli upea nähdä, miten yksikin joukkue kiri muiden rinnalle, vaikka oli yli puolivälin kilpailussa ilman että olivat saaneet edes tulta aikaiseksi. Lapset eivät tahtoneet luovuttaa, ja se oli mahtava huomata!

Tämän aktiviteetin alkuperäisidean olen oppinut koulustamme, jossa olemme hyödyntäneet sitä monien eri asiakasryhmien kanssa. Se vaatii ryhmässä toimimista, hieman älyä, kokemusta, taitoa, sekä kärsivällisyyttä. Eikä se ole niin helppoa aina kokeneeltakaan.

 2. Lakujen etsintä

Toinen kilpailumme oli hieman perinteikkäämpi. Rajasimme kalastajanlangalla alueen, jonka sisään piilotimme parikymmentä lakua. Työnsimme niitä, mitä ovelimpiin paikkoihin; maansisäisiin koloihin, puiden oksille, pensaikkoihin, maansisälle...

Tämän jälkeen lapset saivat tulla alueelle ja etsiä itselleen kaksi lakua.

Yllättävän hyvin lapset löysivät lakut, vaikka alkuun epäilimme piilojemme vaikeutta. Loppuvaiheessa jouduimme kylläkiin antamaan pieniä vihjeitä, jotta lapset ymmärsivät katsoa "maan alle" tai puiden korkeuksiin. Pari lakua katosi myös kuin jäljettömiin, kun itsekin unohdimme piilot...

Leirin aikana pelasimme myös hankijalkapalloa, järjestimme pienen "susi" - jekun (siis suoranaista lasten säikyttelyä) ohjaajien hiipiessä jalkapallopelikentän laitamille ulvomaan ja meidän näytellessä vaarasta. Loppujen lopuksi tästäkin tuli hauska nauruutus lasten suusta, kun huijaus paljastui.

Osa ohjaajista nukuimme Jussin tuvassa, lasten uinuessa teltoissa. Jälkikäteen kaduin valintaani, sillä tuvassa nukkuminen oli tukalan kuumaa, eikä kokemusta puolijoukkueteltasta ole kerääntynyt kuin se vaivainen yksi kerta viime kevättalvella. Mutta ainakaan tällä kertaa ei ollut ongelmana paleleminen.

Viimeisenä leiripäivänä lähdimme valloittamaan Uuranholvia. Matka sinne ei ollut täysin vaivaton, sillä vesi oli noussut, lumi oli haurasta ja joen ylittämiset tuottivat useammatkin märät varpaat - myös minulle. Perille kuitenkin päästiin, ja matkalla näimme upeita luonnon jälkiä, kun jäät sulivat kallioilla ja pienet vesinorot virtasivat.

Kahden päivän vaellusleiri oli kaikin puolin antoisa ja mukava kokemus. Rakastin leirin rentoa tunnelmaa, vapaata olemista, sekä lasten riemua olla metsän keskellä. Koin itse suurta virkistystä, rentoutumista, sekä nautintoa olla metsässä, vaikka olinkin samalla yhtenä vastuullisena ohjaajana. Oppimista tapahtui jälleen kerran; 1. Mieti varusteet ennakkoon hyvin (tästä opin joka kerta...). Ota kumpparit loskaan, villasukkia enemmän kuin yhdet. 2. Nuku ulkona, jos et palele, ja varusteesi soveltuvat siihen. 3. Opettele syömään vaelluksilla enemmän.