Aloitimme vaelluksemme tienlaidasta. Näytönpitäjä Lutu3:silla oli kartat ja kompassit, joiden avulla vaelsimme metsien, maastoreittien ja peltojen poikki. Keskellä reittiä pidimme pussiruoka lounastauon ja jatkoimme matkaa. Matkalla tuli hurjan kuuma, ja jokainen meistä oli arvioinut sään kylmemmäksi, mitä se todellisuudessa oli.
Olimme lähteneet reissullemme jo aamusta, joten saavuimme leiriimme jo kahden jälkeen. Valmistimme porukallemme leiriin pressumajoitteen. Emme olleet kertaakaan aiemmin tehneet tällaista, saatikka nukkuneet sellaisessa. Maassa oli paljon kantoja ja koloja, joten nukkumapaikkaa sai hakea kylkeä kääntämällä. Vaikka rakensimme majoitteen mielestämme hyvin, heräsin aamun koitteessa vesipisaroiden tippumiseen kasvoihini. Jostakin rauosta oli päässyt valumaan yöllä satavaa vettä. Minua palelsi myös koko yön, enkä nukkunut kuin parin tunnin pätkissä. Tärisin niin, etten jaksanut nousta lämmittelemään ulos hyppimään. Tämä oli hassua, sillä minulla oli paksu makuupussi, illalla olimme syöneet ilalllisen ja olin mennyt kevyen lämmittely jumpan jälkeen nukkumaan. Joskus sitä näköjään palelee (ja minun tapauksessani erittäin usein), vaikka eteen tekisi töitä.
Koska olimme tulleet leiriimme jo aikaisin, oli meillä todella pitkä ilta. Pimeys tuli jo kolmen neljän maita. Koskaan aiemmin emme odottaneet kellon kuluvan eteenpäin niin kovasti kuin nyt. Yksinkertaisesti leirissä ei ollut niin pitkälle illalle tekemistä; leirinteon ja päivällisen valmistuksen jälkeen.
Erikois viihdykkeenä meillä oli joksikin aikaa luokkalaisemme veiviradio, sekä yllätys popcornit. Voi, miten nautimmekaan illan pimeyden musiikista, sekä poksahtelevisista trangia popcorneista! Vaeltaminen, aina niin erilaista, mutta palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti