Opitun kokoamista

Viimeinen päivä koulua. Viimeinen päivä ensimmäisestä kouluvuodesta uusissa opiskelukuvioissa. Mitä olen saanut, mitä olen oppinut, mitä olen huomannut. On aika koota vuosi pakettiin ja vaihtaa kesälomalle.

Olen saanut ystäviä. Olen nauttinut vertaisistani, erilaisista, kaunis sydämisistä ja hupsuista tovereista. Olen saanut tietää myös, mitä yksinäisyys tarkoittaa. Olen löytänyt itseäni, tutustunut siihen ja oppinut paljon. Olen nähnyt elämää uusin silmin, katsonut silmästä silmään luontoa ja nähnyt sen voiman.

Olen oppinut pysähtymään. Sen, ettei aina tarvitse juosta paikasta toiseen ja seuraavaan ohjelmaan. Ettei aina tarvitse päästä kotiin heti ja mahdollisimman aikaisin. Ja sen, miten huono olen päättämään asioita ja valitsemaan.

Luonto on näyttänyt monimuotoisuutensa, sen että se on muutakin kuin patikointia, hiihtämistä ja suunnistamista. Sen, että siellä oppii parhaiten ne yläasteen tylsät biologian asiat (jotka yhtäkkiä ovat alkaneet kiinnostamaan).

Olen huomannut, kuinka arvostan erilailla asioita. Koulu on kivaa. Odotan jo syksyn koulun alkua. Opettajat ovat kavereita ja huippu hauskoja (eivätkä ne tunnu opettajilta). Ja sen kuinka elämä on täynnä kiitoksen aihetta ja kiitollisuutta.

Olen niin kiitollinen tästä lukuvuodesta. Se on antanut paljon ja opettanut elämästä niin paljon. Muutoksia on tullut ja mennyt ehkä eniten, mitä koskaan elämäni aikana. Kokemukset ja elämä opettaa omallalaillaan aina, eikä sen jälkeen voi olla kuin kiitollinen