Melominen oli minulle uusi kokemus. Olin mennyt pienillä kajaakeilla aiemmin, mutten koskaan intiaani kanootilla. Yleensä olen vaelluksilla täynnä intoa ja innostusta, mutta tällä kertaa melonnan vaikeus aiheutti minussa lähinnä kiukkua, turhautuneisuutta ja äkäisyyttä. Muiden mielestä tämä oli hauskaa, ja se aiheuttikin pientä vesisotimista samalla. Loppumatkasta kahdestaan melominen muuttui yksin melomiseksi, kun parini osasi meloa yksin paremmin kuin kanssani.
Perillä sateus vaihtui kuivempaan keliin. Aloimme valmistaa nuotiolla koko porukalle pitsaa. Teimme peruspitsa pohjan sopivilla määrillä vettä, vehnäjauhoja, öljyä ja tilkalla suolaa. Vaivasimme käsin taikinaa ja asettelimme sen folion päälle. Päälle levitimme tomaattimurskaa, liuotettuja kuivattuja jauhelihaa, tonnikalaa, ananasrenkaita, sekä juustoraastetta. Täytettä tuli pitsaan paljon (liikaa)! Suljimme pitsan foliolla, ja laitoimme nuotion päällä olevalle valurautalevylle paistumaan. Odotettuamme jonkin aikaa kypsyi pitsa valmiiksi, vaikka pinnan juustoraaste ei kerennyt sulaa. Täytettä olisi siis pitänyt olla vähemmän, jos olisimme halunneet pitsan kypsyvän täysin joka puolelta. Silti runsas pitsa maistui hurjan hyvälle ulkoilmassa! Tätä kokeillaan joskus uudestaan.
Karhosaari oli kaikille meille uusi paikka. Pientä saarta ympäröi muutaman kilometrin luontopolku, sekä puidentunnistamis reitti. Kuljimme reitit läpi iltapäivän aikana ja löysimme monta mielenkiintoista paikkaa. Saarelta löytyi taloja, joista yksi oli avoinna. Saimma houkuteltua opettajamme kevään viimeiseen retkeen vedoten taloon yöksi, ja yömme ulkosalla vaihtuikin luonnon ystävien omistamaan autiotalossa nukkumiseen.
Vaelluksemme oli todella erilainen kuin yleensä. Saimme paistaa lettuja takan sisällä, pelata mökistä löytyvää lautapeliä, lukea vanhoja ohjeita luontoleirin järjestämistä varten, sekä super hauskaa "Ennätykset"- kirjaa, jossa ihmiset kertoivat paikalla tehdyistä ennätyksistä. Toiset olivat pomppineet 20 askeleella saunalle, toiset syöneet kymmeniä lettuja, jotkut syöneet mitä omituisempia asioita. Mekin saimme omat ennätyksemme kirjaan, häviämällä lautapelin johdettuaan pitkään.
Ilta ja yö oli hauska. Puhuimme ja nauroimme paljon ja luokkahenkemme kohosi siivillä ylös! Jokaisella oli hauskaa, ja homeisilla patjoilla nukkuminen tuntui luksukselta verrattuna märkään laavuun ulkona. Kuinka jännittävää ja hauskaa onkaan nukkua autiotalossa ystävien kesken?
Seuraavana päivänä saapui aurinko iloksemme. Ja se melonta sujui vihdoin paremmin. Aikaa melontaan meni puolet vähemmän kuin edellisenä päivänä, kun reittimme ei enää mutkitellut puolelta toiselle, vaan rauhalliseen tapaan suoraan määräänpäähämme. Ehkä minä vielä rakastun tuohonkin lajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti