Etelä-Suomen kansallispuisto

Monilla meistä on mielikuva Suomesta selkeä: Lapissa on kansallispuistot ja luonto, Etelässä kaikki teollinen ja betonikaupungit. Mielikuva on osittain oikea. Lapissa on vähemmän ihmisiä ja enemmän erämaata kuin etelässä, mutta se ei ole koko totuus.

  Siskoni muuttaessa aivan Etelä-Suomeen, yllätyin miten paljon sielläkin on pieniä maalaiskuntia ja luontoa. Kansallispuistokarttoja tutkiessa voi myös yllättyä, kuinka suurin osa puistoistamme on etelässä, kylläkin pienemmässä mittakaavassa. Turhien ennakkoluulojen johdosta Etelä-Suomen luontopaikat ovat jääneet tuntemattomiksi.

Lähdimme tutustumaan syksyn vierailulla veljeni ja siskoni kanssa Liesjärven – kansallispuistoon. Se oli ennestään täysin tuntematon meille, vain siskoni oli käynyt pienen lenkin tekemässä aiemmin toisella puolen puistoa.

Patikoimme pienten eväiden kanssa Kopinlahdelta Peukalonlammin laavulle. Reitti oli tosi yllättävä ja kiva! Tämä ei myöskään kuhissut turisteista samalla lailla kuin aiemmin Nuuksiossa käydessämme. Pidin siitä piirteestä erittäin paljon… Hämmästyksemme suurin osa vastaantulijoista ja näkemisistämme ihmisistä oli rinkat selässä aikomuksenaan jäädä yöksi. Itsellekin tuli pieni katumus, ettemme olleet ottaneet yö kamppeita mukaan, sillä alueella olisi ollut monia kauniita yöpymispaikkoja, sekä paljon reittejä toteuttaa pidempikin vaellus. Ehkä ensi kerralla sitten.

Reitti kulki kapeiden salmien kautta, järvien rannoilla, sekä jylhillä jäkäläpeitteisillä kallioilla. Välillä oli myös perinteistä korpimetsää. Olimme varanneet retkellemme liian vähän aikaa suhteessa eväisiimme, joten nopeutimme tulokävelyä menemällä tietä pitkin suurimmaksi osaksi. Vaikka alkujaan se kuulosti tylsälle, ei se lopulta haitannut, sillä tie kulki aivan järven rantaa pitkin.

Sää oli reissullamme myös upea. Loppureissun pienessä väsymyksessä saimme myös palkinnoksi punertavan, kauniin taivaanrannan, ja silmiinpistävän kirkkaan kuun. Ihana, virkistävä ja mieltä virvoittava retki!