Wilmaamme oli ilmestynyt syysloman alkaessa kutsu VIP- hirvimetsästys ajojahtiin Heinävedelle. Mietimme Lauran kanssa viestiä ja päätimme lähteä mukaan. Eihän sitä koskaan tietäisi, milloin tuollaiselle retkelle pääsisi.
Kummallakaan meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta hirvestyksestä. Meidän perheessä kukaan ei ole koskaan hirvestänyt, enkä ole tarkemmin siihen perehtynyt. Aina on vain kiinnostanut ja ihmetyttänyt, millaista olisi metsästää porukassa ja millaista metsästää tuollaista isoa elukkaa kuin hirveä.
Ajoporukkaamme lähti matkaan 1 hevosluonto-ohjaaja, sekä 13 riistakurssin oppilasta. Yllätyksemme porukastamme oli jopa kolmannes naisia, mikä tuntui paljolle.
Päivämme alkoi Valamon Luostarin pihalta. Saimme siellä oranssit hirvivarusteet päälle, kutsutorvet, kartat, kompassit ja matkaradiot. En ollut koskaan käyttänyt mitään nuista paitsi kompassia, jota sitäkään en kovin hyvin ja usein. Jaoimme porukkamme kahteen eri sakkiin. Autot veivät meidät tienvarsille, josta jokainen hypimme ulos 100-150 metrin välein. Matkaradiosta saimme aloituskäskyn, jolloin jokainen meistä lähti tallustamaan kartan ja kompassin mukaan pitkin metsää. Aluksi suunnistaminen oli vaikeaa. En muistanut kompassin käyttöä, joten luotin vain suoraan menemiseen. En ollut myöskään varma nopeudesta, joten kiirehdin ensimmäisessä hätäpäissäni läpi risukkojen ja oksistojen. Matkalla törmäsin myös toiseen kaveriin, jonka perässä kuljinkin loppumatkan. Vasta silloin tajusin myös sen, miksi olin kuullut koko matkan torven ääniä: minunkin olisi pitänyt puhaltaa torveen koko ajan. Se olisi merkkinä muille, missä olen menossa, sekä se ajaisi samalla hirviä eteenpäin.
Oli hauska kuulla radiopuhelimesta muiden puhetta, ja puhua siihen. Olen saattanut vain lukea radiopuhelimista dekkareista ja lehdistä. Nyt olin itse radiopuhelimen ääressä kuunnellen ja puhuen muille.
Ehkä hienoimpia hetkiä tapahtui ensimmäisen ajon puolivälissä. Olin yksin metsässä, enkä ollut hetkeen nähnyt muita. Puhaltelin säännöllisesti torveen ja kuljin verkkaisesti eteenpäin. Yhtäkkiä kuulin voimakasta ryminää. Ihmettelin, lähtivätkö muut ajomiehet juoksemaan, mutta kääntyessäni oikealle näin vain n. 50 metrin päässä minusta juoksevan ohi 2 isoa hirveä! Katsoin epäuskoisena näkyä. En muista että olisin koskaan nähnyt noin läheltä eläviä hirviä, vieläpä kaksin kappalein. Ei mennyt kauaa näystäni, kun kuulin pyssyn laukauksen ja perään koiran haukunnan. Toinen hirvistä oli kaadettu. Kuljettuani lähes suoraviivaisesti eteenpäin kävelinkin kaadetun hirven ohi. Olin nähnyt siis saman hirven kaksi kertaa; elossa ja kaadettuna.
Teimme yhteensä 3 ajoa. Välissä meillä oli lounastauko nuotiolla, jonne Nordea oli järjestänyt tarjoilun. Saimme yhteensä kolmelta ajolta 5 hirveä! Uskomaton määrä. Joukossa vielä oli kaikkia eri hirven lajityyppejä; vasoja, sonneja ja lehmiä. Jokaista lajia näin vielä kuolleena, jolloin ajomiehet suolistivat ja vetivät ne autolle.
Päivän aikana tuli opittua paljon. Opin käyttämään radiopuhelinta, puhaltamaan torvea, liikkumaan sujuvammin tasaista tahtia vaikeissakin metsissä, käyttämään kompassia - ja käyttämään sitä väärin eksyen täysin suunnassa. Näin myös läheltä, millainen hirvi on kuolleena ja elävänä, ja kuinka toimitaan kun se on ammuttu. Opin myös, millainen ryhmähenki ja ilmapiiri voi olla hirviporukassa - ja millaisia juttuja siellä puhutaan. Niin paljon oli opittavaa ja nähtävää, ja toivon ettei tämä jäänyt viimeiseksi hirvireissukseni.
Päivä oli uskomaton. Olo oli kuin turistilla, joka pääsee etuoikeutetulle reissulle oppimaan, nauttimaan ja seuraamaan. Porukassamme oli myös hyvä ja kannustava yhteishenki. Passissa olevat miehet tulivat kiittelemään hyvistä ajoista tauoilla, vaikka itsellä oli vain hämmentynyt olo siitä ettei ollut tehnyt saaliin eteen muuta kuin kävelyä.
Päivä päättyi myös upeasti. Pääsimme syömään Valamon luostarin ravintolaan erilliseen kabinetti tilaan ja sen päälle vielä saimme pienen opastuksen luostarin vanhaan kirkkoon. Olin siitäkin haaveillut jo monta vuotta! Tällainen retki kruunasi syysloman loistavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti