Turistina töissä

 Reilu viikko on kerinnyt vierähtää Lapin ihmemaassa. Päivät ovat muuttuneet koko ajan helpommiksi, kivemmiksi ja nautinnollisimmiksi. Näköjään positiiviseen fiilikseen vaikuttaa paljon se, että työt muuttuvat tutummiksi, ihmiset läheisimmiksi ja rohkeus tehdä ja olla kasvaa päivä päivältä enemmän. Työmäärät eivät siis suinkaan ole pienentyneet, mutta nautin niistä enemmän ja energia tehdä on kasvanut.

Torstaina olin koko päivän ensimmäistä kertaa sisähommissa. Täällä suurin osa ulkomaalaisryhmistä on vain 3-4 päivää, joten heidän ohjelmansa on hurjan tiivis! Sen vuoksi viikkoon mahtuu 2 vaihtopäivää, jotka ovat luonnollisesti kaikkein kiireisin siivous, sekä varustepuolella. Torstain vaihtopäivänä olin toisen harjoittelijan kanssa varustevarastolla. Meidän tuli ottaa vastaan asiakkaiden varusteet, lajitella ne kuivumaan, sekä viedä valmiiksi uusille asiakkaille varusteet hotellihuoneisiin. Homma kuulosti ennakkoon tylsälle ja raskaalle, mutta päivästä tulikin mainio! Meillä oli hauskaa tehdä töitä, ja yhdessä tehdessä aika meni nopeasti ja helposti. Oli myös kiinnostavaa nähdä ihmisten hotellihuoneita ja laittaa varusteet kauniisti esille ajatellen lämpimästi tulevia hämmentyneitä turisteja.

Ensimmäistä kertaa pääsin tuona päivänä myös tutustumaan yrityksen suureen huski- tarhaan. En ole koskaan käynyt millään huski tarhalla. Ainoastaan olen nähnyt niitä koiranulkoiluttajilla ja muutamilla ajoilla. Täällä ollessani olen melkein viikon ajan kuullut huskeista. Lähes kilometrin päähän yrityksestä, olen tiennyt saapuvani lähelle "kotiani", kun koirien suuri haukunta on kuulunut. Vihdoinkin tuona torstaipäivänä, harjoittelukaverini vei minut huski -tarhalle. Yli 400 huskia tervehti meitä toiset innokkaasti, toiset vain kuonoa ojentaen. Huh, se oli mielenkiintoinen tutustuminen!

Muonion keskusta sunnuntaina klo 13.30

Perjantaina lähdin ensimmäistä kertaa Jeriksen puolelle parin ulkomaalaisen oppaan kanssa.  Yrityksellä on hotelleja 5 eri paikassa, joista osa on ympäri Muoniota ja pari pohjoisempana Lapissa. Näissä jokaisessa paikassa on oma hotelli, sekä opaspalveluita, mutta ei kovin paljon oppaita. Tämän vuoksi meidän yksiköstämme lähetetään lähes joka päivä oppaita muihin yksiköihin auttamaan töihin. Jeris on itselleni tuttu perheemme lomareissulta, sillä olemme käyneet hiihtämässä siellä, sekä uimassa avanto- ja minikylpylässä.

Jokainen aktiviteetti sisältää pienen tarjoilun; kuumaa kaakaota/mehua ja keksejä. Näitä ihmiset rakastavat!

 Päivämme oli siellä hyvin samantapainen kuin pääpaikassamme. Pidimme heille miniaktiviteetteja, joiden sisältö oli suurin piirtein sama. Ympäristö oli suurin eroavaisuus näiden välillä. Pääpaikassamme pidämme aktiviteetit pihassa, sekä pilkkimisen rannassa, mutta Jeriksellä olimme jäällä. Monet tämän ranskalaisryhmän ihmisistä puhui englantia, joten päivästä tuli mielenkiintoinen monien keskusteluiden myötä. Olin myös ensimmäistä kertaa pilkkimisoppaana. En muistanut monia pilkkimiseen liittyviä englannin kielisiä sanoja, joten tyydyin enemmän näyttämään ja opastamaan kädestä pitäen.

Sunnuntai klo 14.00

Turistit ovat tosi innokkaita pilkkijöitä, ja heille on ihmeellistä olla jäällä. Monet varmistivat jään kestävyyttä ja ihmettelivät, että sen alla on todella järvi ja kaloja. Täällä ollessa on tullut huomattua ja opittua se, kuinka pienet ja yksinkertaiset asiat ovat ihmeellisiä ja uusia ulkomaalaisille. Moni kantasuomalainen tuskin ajattelee pilkkimistä ihmeellisenä asiana, mutta pelkkä jää, kaira ja pilkki on suuri ihme turisteille. Emmekä me ole saaneet kuin 2 kertaa saalista asiakkaiden kanssa, joten kokemus jää yleensä nimenomaan pilkkimiseen. Yksi käytännön ongelma on vain pilkkioppaan töissä; siinä joutuu olemaan paljon ilman hanskoja, joten sormeni jäätyivät luonnollisesti. Onneksi olimme tehneet nuotion rannalle, jonne sopivissa tilaisuuksissa menin lämmittelemään turistien kanssa.

 Lauantain piti olla minulla vapaapäivä mutta tullessani aamupalalle näin uudet työvuorolistat, joissa töitä oli merkitty. Päivästä tuli silti hauska ja olo oli koko päivän kuin turistilla, vaikka töissä olevinaan olin. Kävimme ajamassa kelkoilla ympäri Muonion ja Oloksen seutuja. Matkan varrella löysimme 2 postilaatikkoa, joissa oli ranskaksi kirjoitettu kirje tontuilta. Lapsia varoitettiin joulupukista ja käskettiin etsimään lyhtyjä matkan varrelta. Voi, lapset huusivat ja kiljuivat riemusta. Se oli mahtavan kuuloista ja näköistä, vaikken ymmärtänyt heitä. Viimein me löysimme myös pukin. Hän asui keskellä metsää, pienessä puumökissä, jonka pihamaalle oli laitettu kota. Yksi perhe kerrallaan kävi tonttujen johdattelemana pukin luona, ja muut leikkivät kodan luona syöden pannukakkuja.

Samana iltapäivänä kävimme tervehtimässä jouluporoja, sekä tarinankertoja shamaania. Kaikki aktiviteetit olivat uusia, joten sain lähinnä seurata muiden työskentelyä. 

Sunnuntaina Muoniossa rikottiin tämän vuoden pakkasennätys. - 28,9 C. Kirkkomatkalla sainkin uudenlaisen ilmeen, kun pakkanen halusi "kaunistaa" minut joulujuhlaan.

Lauantain iltani huipentui yksinäiseen hiihtoreissuuni, alla kirkkaan tähtitaivaan ja revontulten. Siinä hetkessä mieleni pysähtyi ja kääntyi yläilmoihin. Tätä on elämä, tätä on rakkaus. Tänne haluan jäädä♥