”Kolme yötä
jouluun on.” Niin, joulu lähestyy myös tänne pohjolaan.
Viikonloppu tuntui haikealta, sillä moni harjoittelija lähti
silloin pois joulun viettoon koteihinsa. Tänne on jäänyt loppujen
lopuksi vähän porukkaa. Muutamia lähtee myös ennen pyhiä pois.
En tiedä, kuinka paljon porukkaa jää sitten vain jouluksi.
Viime viikko oli
erilainen kuin muut. Harmaus kuvastaa sitä niin sään kuin mielen
osalta. Viikkoon on sisältynyt monia hienoja ja kiitollisia hetkiä,
mutta myös paljon niitä, kun voimavarat ovat alkaneet loppua.
Joulunkin ajatteleminen alkaa tuntua ristiriitaiselle. Se on kuulemma
kiireisintä aikaa täällä, ja itse kaipaisin nyt eniten lepoa ja
rauhaa. Mutta tämä oli valintani, kokea myös joulu sesongissa, ja
tiesin myös ennakkoon oloni täällä olemaan ristiriitaista ja
vaikeaakin – unelman keskellä.
Alkuviikko oli
kylläkin upea. Pakkasta oli hurjan paljon, yli – 25 astetta. Se
tuotti haasteita työllemme, sillä turistit eivät todellakaan ole
tottuneet kylmään, niin kuin emme täysin mekään. Tämän vuoksi,
etenkään lapset eivät jaksaneet olla aktiviteeteissä niin kauaa,
kuin alun perin oli suunniteltu.
Olin maanantaina Jeriksellä talviaktiviteeteissa. Olin vastuussa nuotiosta, tarjoilusta, pukkailusta, sekä
lumikenkäilystä. Olo oli koko päivän kuin ensiaputädillä, sillä
nuotiosta tuli erittäin suosittu paikka. Moni lapsi itki ja huusi
kylmyyttä. Tiesin, miltä heistä tuntui. Turistit puhuivat, että
lappilaiset ovat heidän mielestään sankareita, kun elävät
tällaisessa paikassa ympäri vuoden. Itse kehuin heitä sankareiksi, ei ole varmasti helppoa tulla lämpimistä Euroopan maista tänne pohjolaan. Kylmyyden keskellä saimme
silti nauttia uskomattoman kauniista säästä, ja taivaan monista
väreistä. Pakkanen on selviytymistä mutta nautintoa. Se muuttaa
luonnon upeaksi.
Mini talvi-aktiviteettejemme pääpaikka. |
Keskiviikkona
vietin vapaapäivää äidinkielen kirjojen, sekä Muonion kauppojen
äärellä. Täällä on ollut tosi hyvää aikaa myös opiskelulle.
Minulla olisi ollut pari lukion kurssia Savossa, joita olen
suorittanut täällä ollessa netissä. Se on mukavaa vastapainoa
fyysiselle ja aktiiviselle työlle!
Torstaina lähdimme asiakkaidemme kanssa moottorikelkoilla joulupukin luokse. Oli tosi kova pakkanen aamulla ja sen vuoksi teimme kaksi eri reissua. Ensimmäisen vain kelkkailemassa aikuisten kanssa ja toisen kerran haimme lapset lämpimästä mukaan pukin luokse. Kelkoissa oli ongelmia kylmyyden vuoksi, joten aikataulut viivästyivät paljon. Päivän aikana lämpötila nousi yllättäen ylös. Aamulla pakkasen ollessa jopa -27 astetta, oli se iltapäivällä -17 ja illalla -12. Huh, se tuntui jo melkein helteeltä! Iltapäivällä kuuntelimme myös shamaanin tarinoita kodassa, sekä kävimme porojen luona.
Voiko kauniinpaa olla? - 25 astetta pakkasta, ja koko päivän "valoisan" - ajan ihastelimme alati vaihtuvia värejä. Taivas oli punainen. Minä häkeltynyt. Työaikaa parhaimmillaan pohjoisessa♥ |
Perjantaina pääsin
ensimmäistä kertaa näkemään huski- aktiviteetin. Se ei ollut
kovin ihmeellinen, sillä annoimme asiakkaat huski – puolen
oppailla ja järjestimme sillä aikaa kotaan juomiset ja keksit.
Hauska oli silti nähdä, kuinka huski reissu tapahtuu. Voi,
mieletön, miten paljon energiaa niillä koirilla on! Se näytti ja
kuulosti uskomattomalta. Iltapäivällä olin myös aktiviteeteissä,
sekä piparinpaistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti