En ollut koskaan aiemmin ajanut maastopyörällä, saatikka kunnolla metsässä. Normaalilla polkupyörällä olen joskus yrittänyt ajaa päätyen kantamaan pyörääni juurakoiden yli ja juuttuen kiviin ja kantoihin. Maastopyörällä noita ongelmia ei koeta.
Koulupäivämme iltapäivänä saimme koululta kypärät ja pyörät. Oppaiksemme lähti joukko viimeisen vuoden "Outdoor&adventure - opiskelijoita, jotka suorittivat jonkinlaista näyttöä samalla. Heitä oli ohjaamassa kaksi paikallista opettajaa. Meille opastettiin pyörän tekniikka, sekä turvallisuusohjeet. Vaikka en ymmärtänyt englannin kielistä sanastoa tähän, ymmärsin varsin hyvin ohjeet elekielen ja osoittelun vuoksi.
Pyöräilimme suurena joukkona läheiseen metsään, sekä osittain paikalliseen kansallispuistoon. Saimme porukkana pieniä tehtäviä, joita harjoittelimme kerta toisensa jälkeen jatkaen jälleen matkaa seuraavaan paikkaan. Tämä teki hommasta mielenkiintoisen, mutta haastavan. Huomasin myös, kuinka vaikeaa maastopyöräily todellisuudessa on. Yritin sisulla ja tahdolla monia tehtäviä uudestaan ja uudestaan, mutta saatoin epäonnistua silti. Se jäi hieman harmittamaan, sillä tahtoisin oppia aina uutta - vaatipa se aikaa paljon tai ei.
Tehtävinä meillä oli alamäkimutkittelua, ylämäkimutkittelua, ylämäki nousua, hidasajoa, sekä hyppimistä. Mutkittelut onnistuivat minulta aika hyvin, mutta etenkin alla olevan jyrkän ylämäen nouseminen epäonnistui yrityksistä huolimatta. Voimia olisi ollut, mutta tekniikka oli väärä - neuvoista huolimatta.
Päivä oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Maastopyöräily on mielenkiintoinen laji, jota tahtoisin kokeilla myöhemmin uudestaan. Se sisältää haasteita ja vaihtelua, mitä normaali pyöräily ei samalla lailla tarjoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti