Olen syntynyt lähes luontoon. Minun sydämeni on tehty luontoon, ja se saa kaipauksensa sen uumenista.
Ennen
kuin osasin kävelläkään, laittoivat vanhenpani minut rinkan selkään ja
veivät patikointi retkille. Olen nukkunut parhaimmat päiväuneni rinkan
selässä ja rallattanut itse keksimäni Kippari Kalle ja Kettu Repolais
- laulut siellä. Olen kiukutellut eniten poluilla ja jättäytynyt
uhmakkaasti seisomaan kapinoidessani. Olen juossut innokkaimmin ja
huutanut koviten innosta nähdessäni pitkospuut. Olen kantanut baby
bornia pitkin polkuja ja kuljettanut kokonaista mielikuvitusperhettä
retkistä toiseen. Olen huojunut tuulessa Saana- tunturin päällä ja palellut tuntureilla. Olen kompuroinut poluilla ja juossut hämähäkin verkkojen ja mutalammikoiden yli.
Se mitä olin lapsena, sitä minä olen vieläkin. Se rakkaus, mikä istutettiin minuun jäi ja puri. Se
kasvoi rakkaudeksi, mikä ei tule varmasti häviämään koskaan elämäni
aikana. Luonnon keskellä tunnen olevani kokonainen.
Kuudennella luokalla ollessani puhuimme siskoni kanssa unelma-ammateista. Heittelimme toisillemme ammatteja, mitkä sopisivat meille (lähinnä minulle, sillä hän opiskeli jo ammattiaan). Yhtäkkiä hän tokaisi minulle "eräoppaan". Katselin ihmeissäni häntä, sillä en ollut koskaan kuullutkaan tästä. Se kuullosti liian hyvältä ollakseen totta. Voisiko olla olemassa ammatti, joka vastaa kaikkea sitä, mitä rakastaa ja haluaa? Ja kyllä, sellainen voi olla. Ja siitä lähtien minä siitä haaveilin.
Ylä-asteen ajan puhuin unelmastani. Monet sanoivat sen sopivan, mutta toiset pitivät sitä vitsinä, sillä ammatti kuullosti epävakaalle monen mielestä. Tuli kuitenkin kevät ja syksy, ja menin kouluun ja elän nyt yhtä unelmaani.
Tämä blogi kertoo tästä unelmasta. Se kertoo kaikesta siitä, mitä koen, opin ja näen opiskeluni ympärillä. Se on oppimispäiväkirja, joka näyttää myös, mitä meidän luonto-ohjaaja opiskelumme on.
"Minun
kotini muodostuu; kosteista sammaleista, vanhoista kuustenoksista,
solisevista puroista, varpujen rapseesta, villeistä kuperkeikoista,
auringon paisteesta, lahonneista puista, unohtuneista piikkilangoista -
niistä se muodostuu, se minun koti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti