Minua on aina kiehtonut sienet. Sain kuulla isältäni syksyllä, että jo pienenä tyttönä halusin mennä sieneen ja kävinkin isäni kanssa vielä Metsäkoulun metsissä sienestämässä. Tuntui hassulta kuulla, että olen sittenkin käynyt nykyisessä kouluni alueella jo lapsuudessani.
Olen huono tunnistamaan ja painamaan mieleeni asioita. Mitkään sanastot eivät tartu minuun, olipa kyseessä kasvit, eläimet, kielet kuin harrastukset. Sieniä en tätä syksyä ennen tuntenut kuin muutaman. Hyvä ystäväni luokaltani tietää kuitenkin sienilajeja paljon. Hänen myötänsä tarttui oppi minuunkin ja rakkaus sieniin lisääntyi. En enää tiedä vain kanttarellia ja kärpässientä, vaan monia tatteja, haperoita, rouskuja ja erikoisempia sieniä. Tuntui mahtavalle, että voisin rakkauteni lisäksi myös tietää, tunnistaa, kerätä ja kokata näitä pieniä rakkauden kohteitani!
Tänä syksynä oppimistani edisti myös, kun pääsin äitini kanssa Marttojen järjestämälle sieniretkelle. Asiantunteva opas ohjeisti jokaista meistä keräämään kaikkia sieniä - tunsimmepa ne tai emme. Ja yhdessä oppaan kanssa kävimme jokaisen sienen läpi. Teoriakirjan kuvat ja opit eivät ole aiemmin jääneet päähäni, mutta konkreettinen oppi luonnon keskellä jää - ja pysyy.
Myös koulussamme kävimme sieniretkillä, sekä museon järjestämässä sieninäyttelyssä. Voi, sienet, teistä minä tahdon tietää lisää ja lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti