Pieni EA-opas

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Joskus myös niin, että tekee kipeää ja tarvitaan ensiapua, eikä sitä ole aina saatavilla.

Minä olen aina inhonnut ja pelännyt verta. Valitettavasti haavat ja ruhjeet eivät ole minulle tuntemattomia, jolloin läheisistäni on muodostunut minulle hengenpelastajija ja maailman parhaita lääkäreitä. Siksikin on jokaisen hyvä osata perus EA-taidot, jotta luonnossa ja elämässä selviäisi.

Jo pienenä laskeskelin mustelmien määriä. Niitä tulee minulle paljon ja jatkuvasti. Toisten tarinoita en muista, toisille liittyy selkeä muisto. Kesällä iholleni osakseen saa myös kuusi-ihottuma, joka selvisi minulle vasta viime joulun kuusiaskartelussa. Olin minä aiemmin sen jo huomannut kiipeillessäni puissa, mutta en vain tiennyt sen olevan allergiaa. Mitäs suotta, ei se minua niin häiritse. Pientä kutinaa ja valtavasti näppylöitä vain.

Yleisimpiä haavereita metsässä olessa ovat pienet ruhjeet vammat, haavat, palovammat, sekä minulla paleltuminen. Käsissäni on äärimmäisen huono verenkierto ja jo 10-15 asteen lämpötilassa ne menevät valkoisiksi sekä tunnottomiksi. Luimmekin kaverini kanssa, että tällaisia käsiä voidaan kutsua valkosormisuudeksi. En muista, olenko joskus palelluttanut sormeni pahoin, jonka jälkeen paleltumiset ovat lisääntyneet, voimistuneet ja herkistyneet. Toisinaan olen bussikoulumatkan jälkeen tuijottanut sormiani kauhuissani: ne ovat lähes mustuneet. Joululoman hiihtoretken päätteeksi sain suuren kipukohtauksen lämpötilaeron vaihtelusta, sekä lievästä sormien paleltumisesta. Sormiin sattui, vaikken suurta kylmyyttä tuntenut -20 asteen hiihtolenkilläni. 

Hollannin reissullamme erehdyin säästä pahan kerran. Edellisen päivän  maastopyöräily - reissulla oli ollut liian kuuma, ja meille joku sanoi seuraavan päivän sääksi vähintään yhtälämmintä. Ennustuksesta päätellen pukeuduin seuraavan päivän kansallispuistopyöräilyyn shortseihin, t-paitaan ja sadetakkiin. Sää olikin viileämpi ja palelin kamalasti. Käteni muistuttivat Paula- vanukasta valkoisine, sinisine ja punaisine läikkineen. Mikä ratkaisuksi?
- Opettajan yli suuret paksut hansikkaat.
- Kaverin kuoritakki.
- Toisen luokkakaverin paksu maastotakki.
Toimivuus: Varma.



Joskus haavoja sattuu, silloinkin kun luulisi ettei mitään voi sattua. Minulle veren näkeminen tuottaa heikotusta ja pelkotiloja, varsinkin jos se tulee käsiini. Syytä tähän en tiedä, enkä perimää, mutta pienestä pitäen se on ollut. Toisinaan luulen pelon menneen ohi, kunnes tilanteen sattuessa kehoni toimii pelon tavoin, vaikka järjelläni tiedän asian olevan mitätön.
Viime kevään kalastusretkellä sain koukun sormeeni. Paniikissa en osannut tehdä muuta kuin työntää sormeni toisen käden sisään. Opettaja oli unohtanut EA- laukun autoon, eikä mistään löytynyt laastaria, eikä teippiä. Haaveri ei ollut iso, mutta mielelle vielä isompi. Mitä tehdä, ilman teippiä ja laastaria?
- Pala vessapaperia ja kiinnikkeeksi kumilenksu.
Toimivuus: Hieman kivulias lenkin takia, mutta varma tyrehdytys pieniin haavoihin.

Toinen haaveri tapaus sattui tänä syksynä kalastusmatkallamme Hossassa. Puita hakkaessani kirveellä osui puu jotenkin sormeeni, jolloin se alkoi tihuttaa verta. Tälläkään kertaa ei laastareita löytynyt mistään, mutta pakko oli jotain saada. Mikä ratkaisu?
- Ilmastointiteippiä, sekä vessapaperia.
Toimivuus: Loistava! Paketti oli tiivis ja kohtuu miellyttävä. Lähes kuin laastari. 

Monia muitakin haavereita ja pieniä sattumuksia on tapahtunut. Toisinaan EA-pakkaus on löytynyt, toisinaan sovelletaan. Palovammoihin paras apuväline luonnossa on talvisin lumi, kesäisin kylmä järvivesi. Haavoihin erilaiset tupokset, taitokset ja rätinpalaset soveltuvat loistavasti korvaaviki "laastareiksi", jos tällaisia ei ole. Kaikesta kyllä selvitään!