Taivaaseen pudonneet

Kun pakkanen löi yli kahdenkymmenen viiden ja suuri hohtava kuu loisti pilvettömällä taivaalla, me lähdimme ystäväni Lauran kanssa lumikenkäillen vaeltamaan. Kello lähenteli puolta seitsemää ja minua palelsi. Jo viidensadan metrin päässä lisäsin päälleni viimeiset vaatteeni. Mielessä vilisi paniikinomaisia ajatuksia: äkkiä autiotupaan. Äkkiä. Äkkiä, etten palelluta ruumiinosiani. Toivottavasti sormeni pysyvät minussa. Nopeasti viisikilometriä.
Huoleni osoittautuivat onneksi turhiksi. Lisä vaatteet lämmittivät. Pakkanen paukkui ja puri nenänpäätä kovasti, mutta me nautimme. Huomasin käsissäni lämpöä. Alkuun pelästyin sen johtuvan tunnottomuudesta ja paleltumisesta, mutta tuntiessani pienen käsihien tajusin sen johtuvan vain oikeasti lämmöstä. Ihmeellistä! Me selviäisimme.

Hiljaisuus oli ihmeellinen. Koko luonto oli vaipunut uneen. Vain pakkasen aiheuttamat rasahdukset ja paukahdukset pitivät ääntänsä meidän taivaltaessa lumikengillä eteenpäin. Keskellä jäätä ja lunta solisi puro. Uni ei ollut saavuttanut vielä kaikkea.

Viime kesänä olimme ensimmäisen kerran Volokinpolulla Lauran kanssa. Silloin jo päätimme, että tulisimme tänne uudestaan talvella. Volokinpolussa on viehtäystä ja voimaa. Se tuntuu salaisuudelle, josta moni ei tiedä, mutta jonka tahtoisi ihmisten tietoisuuteen. Minä vieläkin ihmettelen, miksei siitä kerrota netissä missään muualla kuin Sonkajärven - kunnan nettisivuilla? Loistavat, hyvin huolletut reitit, autiotupa, laavuja, nuotiopaikkoja ja paljon luontonähtävää sisältävä paikka saisi tulla vihdoin julkisuuteensa!

Vaelluksella halusimme jälleen kokeilla uutta kokkailua. Koska reissumme kesti vain illasta seuraavaan aamuun, emme tarvinneet pääaterioita, vaan iltapalan ja aamupalan. Iltapalaksi kokeilimme tehdä porkkanapannukakkua, johonka ohjetta otin "Viiden tähden vaellus" - kirjasta. Mokailuilta emme taaskaan välttyneet, sillä unohdimme kääntää pannukakun. Tämän johdosta toinen puoli paistui herkullisen kypsäksi, mutta toinen puoli paljasti täydellisen mustan kuorensa. Saimme kuitenkin nautittua pannarit, sillä palaneen ottaminen pois riitti poistamaan suunnilleen pahan makunsa. Ensi kerralla muistamme jälleen uuden asian...

Neljä palaa

1 porkkanaraastettuna
0,5dl Kaurahiutaleita
0,5dl Soijarouhetta
1tl leivinjauhetta
hieman suolaa
öljyä

1. Pakkaa kuivat ainekset pieneen muovipussiin. Puoli tuntia ennen pannukakun tekoa, laita pussiin puhdasta vettä ja puristele tasaiseksi. Anna turvota. 2. Lisää tarpeen mukaan vettä. Älä tee liian löysää. Laita pannulle/trangialle leivinpaperi ja laita sen päälle ohuesti öljyä. Muotoile taikinasta pannukakku ja lisää leivinpaperille.
3. Lisää leivoksen päälle foliokansi. Kun reunat ovat kypsähköjä, leikkaa pannukakku neljään osaan ja käännä toisin päin osa kerrallaan (Oi, muistakaa tämä! Ainoa asia, minkä unohdimme tehdä ja jonka johdosta pannukakkumme epäonnistuivat... Siis toiselta puolelta) Jatka paistamista, kunnes se on kypsä.