Kevyt laskeutuminen lasten pariin tapahtui viikonloppuna partiolaisten kevätvaelluksella. Olen kuullut vuosien ajan juttuja näistä leireistä, nähnyt upeita kuvia ja kuunnelut hieman kadehtien unohtumattomia retkikertomuksia. Vihdoin oli minun vuoroni päästä mukaan, kylläkin ohjaajan roolissa.
Lähdimme aurinkoisena Mikael Agricolan päivänä autoletkassa Volokinpolulle. Matkan varrella saimme kokea jo jännittäviä hetkiä seuratessamme autojen sitkeää uurastusta täysin mutaisella, sohjoisella ja surkeassa kunnossa olevalla Volokinpolulle johtavalla tiepätkällä. Pääsimme kuitenkin nimeämättömälle risteysalueelle, josta lähdimme rinkkojen, ahkioiden ja lumikenkien kanssa vaeltamaan kohti Jussin tupaa. Välillä kekseliäät partiojohto - miehet rakensivat puista siltoja suurille ojille, jotta pienet partiolaiset, sekä me ohjaajat (joista allekirjoittanut laittoi täysin väärät kengät tälle reissulle kärsien siitä itse märissä sukissa ja kylmissä varpaissa - core-tex pinnan menettäneet vaelluskengät eivät olleet mitenkään paras valinta loskaan.) pääsimme kuivin jaloin jatkamaan matkaa.
Jussintuvalla keittelimme porukoissa trangioissa pussipastaa, kokosimme kaksi puolijoukkuetelttaa ja lapset lähtivät pilkille saamatta sintin sinttiä. Valmistimme sillä välin muutaman ohjaaja- kaverini kanssa lapsille hieman kilpailuja.
1. Lanka poikki- nuotiokilpailu
Pystytimme kaksi puuta n. 30cm päässä toisistaan. Sidoimme puiden väliin kolmelle eri korkeuden lankaa. Näitä pisteitä teimme neljä eli neljälle eri kolmen hengen joukkueelle. Kilpailun alussa jaoimme joukkueille yhden tulitikkuaskin, yhden puukon, sekä yhden kirveen. Joukkueesta yksi jäsen sai kilpailun alettua hakea kolme halkoa puuvarastosta. Tämän jälkeen joukkueiden piti tehdä nuotio, jonka tulen tuli katkaista langat. Ainoastaan joukkueelle jaettuja apuvälineitä sai käyttää. Ensimmäisenä kaikki kolme lankaa polttanut joukkue voitti.
Tämä kilpailu onnistui mielestäni loistavasti! Lapset innostuivat, toimivat hyvin tiimissä, olivat sitkeitä ja kärsivällisiä. Oli upea nähdä, miten yksikin joukkue kiri muiden rinnalle, vaikka oli yli puolivälin kilpailussa ilman että olivat saaneet edes tulta aikaiseksi. Lapset eivät tahtoneet luovuttaa, ja se oli mahtava huomata!
Tämän aktiviteetin alkuperäisidean olen oppinut koulustamme, jossa olemme hyödyntäneet sitä monien eri asiakasryhmien kanssa. Se vaatii ryhmässä toimimista, hieman älyä, kokemusta, taitoa, sekä kärsivällisyyttä. Eikä se ole niin helppoa aina kokeneeltakaan.
2. Lakujen etsintä
Toinen kilpailumme oli hieman perinteikkäämpi. Rajasimme kalastajanlangalla alueen, jonka sisään piilotimme parikymmentä lakua. Työnsimme niitä, mitä ovelimpiin paikkoihin; maansisäisiin koloihin, puiden oksille, pensaikkoihin, maansisälle...
Tämän jälkeen lapset saivat tulla alueelle ja etsiä itselleen kaksi lakua.
Yllättävän hyvin lapset löysivät lakut, vaikka alkuun epäilimme piilojemme vaikeutta. Loppuvaiheessa jouduimme kylläkiin antamaan pieniä vihjeitä, jotta lapset ymmärsivät katsoa "maan alle" tai puiden korkeuksiin. Pari lakua katosi myös kuin jäljettömiin, kun itsekin unohdimme piilot...
Leirin aikana pelasimme myös hankijalkapalloa, järjestimme pienen "susi" - jekun (siis suoranaista lasten säikyttelyä) ohjaajien hiipiessä jalkapallopelikentän laitamille ulvomaan ja meidän näytellessä vaarasta. Loppujen lopuksi tästäkin tuli hauska nauruutus lasten suusta, kun huijaus paljastui.
Osa ohjaajista nukuimme Jussin tuvassa, lasten uinuessa teltoissa. Jälkikäteen kaduin valintaani, sillä tuvassa nukkuminen oli tukalan kuumaa, eikä kokemusta puolijoukkueteltasta ole kerääntynyt kuin se vaivainen yksi kerta viime kevättalvella. Mutta ainakaan tällä kertaa ei ollut ongelmana paleleminen.
Viimeisenä leiripäivänä lähdimme valloittamaan Uuranholvia. Matka sinne ei ollut täysin vaivaton, sillä vesi oli noussut, lumi oli haurasta ja joen ylittämiset tuottivat useammatkin märät varpaat - myös minulle. Perille kuitenkin päästiin, ja matkalla näimme upeita luonnon jälkiä, kun jäät sulivat kallioilla ja pienet vesinorot virtasivat.
Kahden päivän vaellusleiri oli kaikin puolin antoisa ja mukava kokemus. Rakastin leirin rentoa tunnelmaa, vapaata olemista, sekä lasten riemua olla metsän keskellä. Koin itse suurta virkistystä, rentoutumista, sekä nautintoa olla metsässä, vaikka olinkin samalla yhtenä vastuullisena ohjaajana. Oppimista tapahtui jälleen kerran; 1. Mieti varusteet ennakkoon hyvin (tästä opin joka kerta...). Ota kumpparit loskaan, villasukkia enemmän kuin yhdet. 2. Nuku ulkona, jos et palele, ja varusteesi soveltuvat siihen. 3. Opettele syömään vaelluksilla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti