Melontaretkiä

Tänä syksynä meillä oli teho-opetusta melonnasta. Vaikka olemme joka vuosi meloneet hieman, ja asiakkaillekin vetäneet pieniä keikkoja, väitän taitoni olevan hyvin olemattomat. Melominen ei ole kaikista luonnollisin liikkumistapa itselleni, enkä siinä järin hyvä ole.

Kertasimme syksyllä yhden päivän aikana kaikki perustekniikat läpi. Osa oli vanhoja tuttuja, joiden muistuttaminen itselle ja lihasmuistille teki hyvää, mutta opettelimme samalla myös monta uutta liikkumismuotoa. Kävimme läpi takaperinmelonnan, sivusuunnassa melonnan, sekä jarrutuksia. Nämä kaikki olivat minulle aivan tuntemattomia! Samalla tuli huomattua, kuinka surkeassa kunnossa käsilihakseni olivat ja uutuudet tuntuivat yllättäen raskaalta minusta.

Tekniikkapäivän jälkeen lähdimme pian kahden päivän päivä melontaretkille. Kummallakin kerralla mukanamme oli aikuisopiskelijoiden LUMO – ryhmä. Ensimmäinen päivä oli todella pitkä ja koetteleva. Olimme yli 6 tuntia melomassa Räimän vesillä. Se on itselleni ennätys. Alue yllätti meidät kaikki – myös opettajat. Alkuun menimme muutaman kilometrin järvenpätkän, jonka jälkeen alkoi urakoinnit. Pienet joet, joista menimme, olivat menettäneet paljon vettä. Jouduimme nostamaan kanootteja ja raahaamaan ne kivikoiden, sekä puunrunkojen ylitse jatkaaksemme eteenpäin. Tämä osa oli vielä helppoja. Seuraavilla joki osuuksilla vesi oli kirjaimellisesti kadonnut, joten kannoimme, vedimme ja raahasimme raskaita kanoottejamme pitkin peltoja, ojia, puunrunkoja, sekä kaikkea muuta kuin vettä pitkin. Monet kerrat emme edes nähneet vettä, ja piti vain uskoa edellä oleviin, että hommassa oli joku järki. Tieto ei nimittäin kulkenut taaksepäin, joten saatoimme peräpäässä vain ihmetellä ja huudella tilanteen tasausta.

Päivä oli todella rankka ja hermoja koetteleva. Olin fyysisesti ja psyykkisesti todella väsynyt päivän jälkeen, ja totesimme porukalle, ettei tällainen reitti sopisi kuin extremeä haaveileville turisteille.

Erikoisen melontaretki päivän jälkeen meillä oli vuorossa toinen melontapäivä. Tällä kertaa se oli täysin päinvastainen kuin edeltävä. Menimme Lammasjoelle Maaningan suuntaan. Joki oli leveä, virtaava ja meni keskellä kauniita metsiä. Se oli fantastinen retki ja reitti! Ihastelimme moneen kertaan paikan kauneutta, sekä helppoutta. Melominen tuntui kevyelle ja helpolle, etenkin edellisen rankan päivän jälkeen. Joessa kulki myös kaunis joutsen perhe, jota seurasimme koko matkan. Välillä ne lähtivät säikähtäen lentoon, mutta tulivat pian uuden mutkan takaa eteemme. En ole koskaan nähnyt joutsenta niin läheltä kuin silloin. Keräsin matkalta joutsenen valkeita sulkiakin. Voi, miten komea lintu se oli!

Päivät olivat todella opettavaisia ja erilaisia. Ne antoivat varmuutta melomiseen, ja uskon osaavani nyt sitä taas hieman paremmin kuin ennen. Aiemmin en pitänyt tekniikan puutoksen takia kovin paljoa melomisesta, mutta näiden päivien jälkeen opin tykkäämään siitä enemmän.