Pakkasimme reppumme ja lähdimme isämme kanssa päivä patikkaretkelle tutulle Volokinpolulle. Vaikka koko kevään ja alkukesän ajan ovat säät olleet huonot, sattui tälle päivälle ihanan kesäinen keli. Ainakin patikka ajalle. Sää on suosinut huonosti koko vuoden ajan meitä. Viimekin kerralla patikoimme vesisateessa ja talvi meni monet kerrat loskassa tarpoen.
Tuntui miellyttävälle tuntea auringon lämpö selässä, kuunnella sisiliskojen suhahduksia, sekä käen kilpakukuntaa isän kanssa. Lakka kukki kauniisti suon laidassa, enkä ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota sen kauniisiin kukkiin - nehän muistuttavat hieman mansikan kukkia!
Pidimme lounaseväs tauon Jussintuvalla. Söin varmasti parhaimman lounasleivän ikinä - ruisleivän sisältä löytyi graavilohta, kananmunaa, juustoa, sekä tomaattia. Folioon käärittynä ja nuotiossa paistettuna makuelämys muistutti lämminsavulohta.
Tulomatkalla ihmettelimme Geogätköille meneviä polkuja. Vaikken ole ohjelmaan tutustunut juuri ollenkaan, näimme silti selviä kätköjä. Voihan sitä näinkin päin harrastaa - etsiä ensin kätköt, ja vasta sitten koordinaatit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti